ARVOSANA
MEDIA
Quentin Tarantino jatkaa viimeisimmällä ohjaustyöllään historian muokkausta. Django Unchained käy kiinni Yhdysvaltojen häpeälliseen menneisyyteen, valtion uudella ajalla kukoistaneeseen orjayhteiskuntaan, ja antaa ohjakset Kunniattomien paskiaisten lailla kärsineiden käsiin. Tässä tapauksessa tummaihoiselle orjalle (Jamie Foxx), joka ryhtyy kahleista vapauduttuaan saksalaisen palkkionmetsästäjän (Christoph Waltz) avulla jakamaan oman käden oikeutta plantaasien valkoihoisille omistajille.
Django Unchained on ohjaajansa näköinen kunnianosoitus lännenelokuville. Väkivaltainen kostoeepos lainaa kehyksensä 1960- ja 1970-luvuilla kukoistaneista spagettiwesterneistä ja tummaihoisille suunnatuista blaxploitaatioelokuvista, joista ilmeisenä nyökkäyksen kohteina ovat Sergio Corbuccin Django (1966) sekä Gordon Parksin Shaft – kivikova dekkari (1971). Lainauksien avulla Tarantino veistääkin valtionsa pimeästä historiasta täysin omanlaisen vision ja tarkastelee kulttuurillensa tabua aihetta hyvin viihteellisin keinoin.
Liki kolmituntisena mammuttina Tarantinon sukellus on vain auttamattoman ylipitkä. Käsikirjoittajana maestro hallitsee edelleen paikoitellen vetävän kerronnan, mutta on vanhemmuuttaan menettänyt selvästi entisaikojen anarkistisen otteen ja kokonaiskuvan tilannehallinnan. Django Unchained on suhteessa hyvin epätasainen teos, jossa tiukasti otteissaan pitävää kohtausta saattaa seurata täysin turhaa tyhjäkäyntiä. Taustalla vaikuttaa Tarantinon pakonomainen tarve ujuttaa elokuviinsa nimekkäitä näyttelijöitä täysin merkityksettömiin rooleihin, joilla ei juonen kannalta ole minkäänlaista virkaa mutta jotka siitä huolimatta saavat ruutuaikaa minuuttitolkulla.
Ohjaamiseen ikä ei sentään ole vaikuttanut, vaan piiruntarkat sommitelmat ja visuaaliset kunnianosoitukset menneen ajan klassikoihin seuraavat toinen toisiaan. Tavaramerkiksi muodostuneita kamera-ajoja hyödynnetään juonellisesti tärkeiden kohtausten alleviivaamisessa, ja tyylitelty väkivalta takoo elokuvan sisäistä teemaa katsojan verkkokalvolle. Kaarittain lentävä veri ja ylikorostetut äänitehosteet vievät mässäilyn tarkoituksella huumorin puolelle, tosin loppua kohden eskaloituva läträys nousee paikoitellen itseään vastaan. Elokuvan ikimuistoisimmat ja pysähdyttävimmät väkivaltakohtaukset tapahtuvat – kuten aina Tarantinon kanssa – katsojan pään sisällä.
Elokuvan tähtäimessä ovat suurimman osan ajasta pääosaesittäjät Jamie Foxx ja Christoph Waltz. Saksalaista palkkionmetsästäjää esittävä Waltz tulkitsee hullunkurisen roolinsa antaumuksella ja muikein maneerein, mutta Foxx jää elokuvaa kannattelevassa roolissa hivenen vaisuksi. Leonardo DiCaprion ensimmäinen pahisrooli Calvin Candiena tarvitsee aikaa riipiäkseen ihon alle, mutta kun brutaalin plantaasinomistajan kartanolle viimein päästään, lunastaa näyttelijä toden teolla hahmonsa kokonaisvaltaisen pahuuden. Sivurooleissa nähdään tuttuun tapaan iso liuta tuttuja kasvoja, joista nimekkäämpien joukkoon kuuluvat Kerry Washington, Samuel L. Jackson, James Remar, Don Johnson, Walton Goggins ja Jonah Hill. Myös Tarantino poikkeaa ruudulla aussienglantia solkkaavana kaivostyöntekijänä.
Django Unchained on ohjaajansa näköinen, tyylitelty väkivaltateos, jonka suurimmat ongelmat liittyvät sen pituuteen ja käsikirjoituksen tyhjäkäyntiin. Ohjaajana Tarantino jatkaa sen sijaan nousujohteista suuntaansa.
TEKNISET TIEDOT
Kuvanlaadullisesti julkaisu ei jätä moitteelle sijaa. Silmiä hivelevän yksityiskohtainen anti helmeilee rikkaissa väreissä. Ainoastaan muutamat kohtaukset kärsivät aivan pienoisesta pehmeydestä, mutta muutoin terävyys säilyy ensiluokkaisena. Syvät mustan tasot toistuvat luonnollisesti läpi elokuvan.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus toistaa elokuvan detaljikkaan äänimaailman vivahteikkaana ja aggressiivisesti. Tilakanavat ovat aktiivisessa käytössä tukiessa niin elokuvan retrohenkisiä sävellyksiä kuin kohtausten taustahälyä, jotka levittäytyvät upean luonnollisesti pitkin kotiteatteriympäristöä. Hentoisimmatkin tehosteet korostuvat upealla tarkkuudella ja syvyydellä. Matalia taajuuksia hyödynnetään tiuhaan niin hienovaraisten efektien kuin perustuksia järisyttävien räjähdyksen saattelemana.
Julkaisun parikymmenminuuttiset dokumentit keskittyvät elokuvan stuntteihin ja lavastukseen. Reimagining the Spaghetti Western: The Horses and Stunts of Django Unchained antaa puheenvuoron hevoskouluttajille, jotka kertovat roolistaan elokuvan hevosilla tapahtuvien kohtausten suunnittelussa. Remembering J. Michael Riva: The Production Design of Django Unchained -koosteessa muistellaan kuvauksen aikana menehtynyttä J. Michael Rivaa ja tarkastellaan hänen luomaa visuaalista ilmettä. The Costume Designs of Sharen Davis antaa puolestaan puheenvuoron elokuvan puvustuksesta hoitaneelle Sharen Davisille ja hänen luomuksilleen.