ARVOSANA
MEDIA
Harold Ramisin klassikkoelokuvassa Päiväni murmelina Bill Murrayn esittämä säämies elää saman päivän yhä uudestaan ja uudestaan. Hiroshi Sakurazaka vie saman konseptin tulevaisuuden sodankäyntiin All You Need Is Kill -kirjassaan, jonka pohjalta valkokankaalla nähdään isomman budjetin Hollywood-toimintarymistely Edge of Tomorrow. Murrayn sijaan orkesteria johtaa tosin tuotantoyhtiölle tuottoisampi Tom Cruise.
Lähitulevaisuudessa ihmiskunta on joutunut avaruudesta saapuneen muukalaisrodun hyökkäyksen kohteeksi. Suurin osa Euroopasta on jo tuhottu raunioiksi, kun sodan vuoksi yhdistyneet kansakunnat käyvät massiiviseen hyökkäykseen yhteistä vihollista vastaan. Heidän joukossaan rintamalle matkaa pakotettuna myös Yhdysvaltain armeijan PR-pelle (Cruise), joka huomaa kuoltuaan heräävänsä aina uudelleen edellisenä päivänä.
Doug Limanin ohjaustyö muistuttaa Ramisin klassikkoa monessakin mielessä, eikä vain konseptiltaan. Christopher McQuarrien, Jez Butterworthin ja John-Henry Butterworthin käsikirjoitus alkaa niin ikään mustana komediana, jossa Cruisen tahattomista ja tahallisista kuolemista revitään irti varsin onnistunutta huumoria. Hiljalleen toistuvien kuolintapaustensa seurauksena päähenkilö lopulta kasvaa paitsi sotilaana, myös ihmisenä ottamaan vastuun ja viemään epätodellisen tilanteensa päätökseen.
Eräänlaisena kasvutarinana Edge of Tomorrow onkin omimmillaan. Cruisen hahmon ja häntä kouluttavan Ritan (Emily Blunt) välistä suhdetta rakennetaan eteenpäin hiljaisina hetkinä, joiden aikana tekijät onnistuvat viisaasti välittämään myös päähenkilön sisäisen tuskan nähdä kanssatovereittensa kuolema yhä uudestaan ja uudestaan. Jossain määrin näyttelijä onnistuu myös itse tulkitsemaan tämän tunnetilan katsojien suuntaan. Valitettavasti näitä syvällisempiä hetkiä on kokonaisuudessa vain liian vähän ja pääpaino keskittyy toimintaan.
Muukalaisten ja ihmisten välinen sota ei vain ole millään tapaa mitenkään mukaansa tempaavaa. Liman hallitsee kyllä toiminnallisen kuvakerronnan ja anti on kaikin puolin näyttävää katseltavaa. Mustekalamaisten otusten ja exo-haarniskoihin pukeutuneiden sotilaiden keskinäinen mättö ei kuitenkaan poikkea perustauhkasta lainkaan, eikä koreografiaan ole sisällytetty minkäänlaista yllätyksellisyyttä, että toiminta jaksaisi nousta edukseen. Rymistely eteneekin omalla painollaan ilman sen suurempia kohokohtia.
Edge of Tomorrow on tasapaksu toimintaraina, jonka aikasilmukkakonseptia hyödynnetään kuitenkin paikoin onnistuneesti niin visuaalisten kuin tarinankerronnallisten kikkojen osalta.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun kuva on sanalla sanoen ilmiömäinen. Jälkikäsitelty anti tarjoaa maanläheisen väriskaalan, mutta se on siitä huolimatta sävykäs ja elävä niin kirkkaassa päivänvalossa kuin keskellä yötäkin. Terävyys on niin ikään upeaa katsottavaa, ja lukuisat yksityiskohdat eksohaarniskojen naarmuista lähtien toistetaan selkeästi.
3D-kuva kärsii sen sijaan todella pahoista haamukuvista, jotka toistuvat jopa kaikkein kirkkaimpien otosten aikana. Häiritsevät tuplakuvat katoavat onneksi jossain määrin ensimmäisen puolituntisen jälkeen, kun toiminta alkaa, mutta syynä on tällöin pikemminkin kolmiulotteisuuden vähentyminen hektisten kohtausten aikana kuin varsinaisen ongelman katoamisesta. Niiltä osin, kun haamukuvat eivät kummittele kohtauksissa, anti on kuitenkin terävää ja 2D-kuvalle uskollinen.
DTS-HD MA 7.1 -miksaus tarjoaa vakuuttavan audioelämyksen. Pääosin Normandian maihinnousua muistuttavalle taistelutantereelle sijoittuvan elokuvan äänimaailma on tunnelmaan sopivan kaoottinen, ja tilaäänet tukevat tätä vaikutelmaa upeasti. Räjähdykset, luodit ja huudot viettelevät katsojan kuuntelutilan erinomaisesti samaan aikaan, kun matalat taajuudet tuovat tuntuvan antinsa lähes jokaiseen yksittäiseen tehosteeseen. Kokonaisuus on aggressiivinen, immersiivinen ja taattua AAA-laatua oleva miksaus.
Julkaisun lisämateriaalipuoli on jaettu pääosin pienempiin koosteisiin. Storming the Beach avaa kattauksen 12-minuuttisella pätkällä, jossa tekijät kertovat pintapuolisesti elokuvastaan ja sen kuvauksista. Weapons of the Future jatkaa vajaan kymmenen minuutin edestä keskittymällä elokuvassa nähtäviin eksohaarniskoihin, niiden kanssa näyttelemiseen sekä elokuvassa nähtävien tehosteiden ja lavasteiden luontiin. Lopuksi Creatures Not of This World antaa viisiminuuttisen käsittelyn elokuvan hirviöille ja niiden luonnille.
On the Edge with Doug Liman on sen sijaan kolmen vartin mittainen making of -dokumentti, jossa tutustutaan osin samaan materiaaliin nojautuen kokonaisvaltaisesti elokuvan tuotantoon aina ohjaajan näkemyksestä, lavastesuunnittelusta ja haetusta tunnelmasta lähtien tuotannon näyttelijävalintoihin sekä todellisuuspohjaan.
Lisäksi levylle on tallennettu kahdeksan minuutin edestä poistettuja kohtauksia.