ARVOSANA
MEDIA
Vanhan suomalaisen kansanviisauden mukaan silloin, kun miehet nussii, niin naiset on vaan tiellä. Mitä monet eivät sen sijaan tiedä on se, että sanonnan todelliset juuret ulottuvat kauaksi esihistorian hämäriin. Eikä sikäläisessä versiossa puhuttu mistään sukupuolten välisistä akteista, vaan ihmiskunnan merkityksettömästä asemasta, kun Maan todelliset valtiaat käyvät keskenään taistoon.
Japanilaisten tunnetuin kaiju-genren edustaja, Godzilla, saapuu toistamiseen valkokankaalle amerikkalaisten visioimana. Monsters-debyytillään vakuuttanut Gareth Edwards ottaa ohjakset haltuunsa ja taiteilee Max Borensteinin käsikirjoituksen pohjalta omanlaisensa vision klassisen jättiläishirviön yhteenotosta ihmisten kanssa. Lopputuloksena syntyy hyvin samankaltainen nimike kuin ohjaajan esikoisteos, mitä nyt budjetti on saanut muutaman ylimääräisen nollan peräänsä.
Rehtiä hirviötoimintaa odottaville Godzillan paluu kymmenen vuoden tauon jälkeen saattaneekin tuottaa tältä osin pettymyksen. Edwards mukailee uutukaisessaan esikoisensa teemoja ja keskittää kerrontansa hirviöiden sijasta ihmisiin. Hahmolähtöisen fokuksen kautta peilataan ihmisten suhdetta luontoon ja meidän omahyväistä uskomustamme siitä, että voisimme muka hallita sitä. Paikoin näitä taipumuksia tupataan alleviivaamaan vähän turhankin terhakkaasti, mikä paistaa lävitse melko teennäisestä dialogista.
Vaan siinä, missä Monsters tarkasteli aihetta verrattain pienimuotoisesti kahden henkilön kautta, laajennetaan skaala Godzillassa koskemaan useampia kohtaloita. Tässä kohdin tuotannon massiivisuus ottaa tosin vallan, eikä Edwards onnistu pitämään petoansa ohjaksissa. Käsikirjoitus pitää sisällään aivan liian monta täysin turhaksi jäävää henkilöhahmoa ja sivujuonnetta, joilla ei lopulta ole mitään muuta virkaa kuin kerronnan pitkittäminen ja keinotekoisen jännitteen luominen. Monet kohtauksista epäonnistuvat lisäksi tehtävässään syventää henkilöhahmoja ja ovat osaltaan kirjoitettu läpinäkyvän siirappisiksi.
Valitettavasti tämä vaikuttaa negatiivisesti elokuvan toiseen puoliskoon. Tekijöiden päätös pitää hirviöt pimennossa suurimman osan leffa-ajasta olisi tehokeinona huomattavasti toimivampi, jos sen korvanneet kohtaukset olisivat vähänkään mielekkäämpiä. Toisekseen salamyhkäisyyden sijaan elokuva panttaa monsteritoimintaa lähinnä halpamaisin keinoin kuvaamalla tapahtumia esimerkiksi televisiolähetysten tai kokijoiden kasvojen kautta, vaikka hirviö itsessään olisi juuri näytetty koko komeudessaan. Tavoitellun uhan sijaan katsoja tuntee itsensä lähinnä petetyksi, sillä kohtauksissa on harvoin tarvetta moisiin kikkailuihin.
Onnekseen ne hetket, kun Godzilla kavereineen lopulta näyttäytyy ruudulla, ovat komeaa ja alkuperäisiä japanilaistuotantoja kunnioittavaa katsottavaa. Massiivinen budjetti on poltettu näyttäviin digiotuksiin, ja vaikka viimekesäinen Pacific Rim on turvassa parhaan lähivuosien monsteriräimeen tittelinsä menetykseltä, keskittyvät Godzillan toimintakohtaukset juuri oikeisiin asioihin; silloin kun hirviöt mätkii, niin ihmiset ovat vain tiellä. Pilvenpiirtäjien kokoisten mutojen ja amerikkalaista ruokaihannetta kunnioittavan Godzillan väliset taistot ovat tannerta tärisyttäviä, arkkitehtuuria romahduttavia ja tärykalvoja ravisuttavia koitoksia, joita olisi mieluusti nähnyt paljon enemmältikin.
Godzillan uusi tuleminen on ohjaajansa näköinen teos, joka hektisen toiminnan sijaan keskittyy inhimillisempään kerrontaan. Ote tosin lipeää liiallisten ja turhien sivujuonteiden sekä henkilöhahmojen seassa. Onnekseen näyttävä toiminta pelastaa paljon.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisu tarjoaa vakuuttavan upean kuvan, josta on vaikea pistää paremmaksi. Ääriterävä anti herkuttelee yksityiskohdilla niin hirviöiden kuin lavasteiden osalta. Rikas värimaailma tarjoaa puolestaan upeita sävyjä sekä kirkkaassa päivänvalossa että luolaston syvyyksissä käytyihin kohtauksiin, ja mustan tasot ovat kauttaaltaan ensiluokkaiset.
Jälkituotannossa toteutettu 3D-anti on pääosin lähes yhtä vakuuttavaa jälkeä. Terävyys säilyy erinomaisena, eikä värienkään suhteen ole moitittavaa. Sen sijaan elokuvan utuiset ja monin paikoin heikossa valaistuksessa kuvatut kohtaukset kärsivät paikka paikoin haamukuvista ja latteasta syvyysvaikutelmasta. Kirkkaampien hetkien aikana 3D-tehoste on sen sijaan parhaimmillaan äärimmäisen upea ja kolmiulotteisuus on miltei käsin kosketeltavaa.
DTS-HD MA 7.1 -ääniraita tarjoaa odotetun aggressiivisen ja ilmiömäisen elävän miksauksen. Matalat taajuudet nousevat oikeutetusti esille jo heti alusta alkaen, mutta ylitsevuotavan massan sijaan alapää pidetään hallitusti kurissa muiden tehosteiden lomassa. Lopputulos on äärimmäisen vakuuttava ja tehokas LFE-kokemus. Myös tilakäyttö on kauttaaltaan erinomainen. Takakanavat hyödyntävät elokuvan tunnelmallista äänimaailmaa upeasti, ja kanavakierrätys on vakuuttavan tarkkaa. Myös dialogi sointuu kohtauksista riippumatta selkeänä.
Julkaisun lisämateriaali on jaettu karkeasti ottaen kahteen osaan. Varsinaista tuotantoa käydään lävitse neljän lyhyemmän koosteen voimin. Parikymmenminuuttinen Godzilla: Force of Nature vastaa perinteisempää making of -dokumenttia, jossa tekijät käyvät läpi kuvaamansa hirviön historiaa ja haasteita sen uudelleen esittämiseksi.
A Whole New Level of Destruction tarjoaa kymmenisen minuutin edestä elokuvassa nähtävien tuhojen kulissien takaista touhuamista niin todellisten lavasteiden kuin digitaalisten mallinnusten osalta. Into the Void: The HALO Jump kattaa taas viisiminuuttisensa aikana elokuvassa nähtävän vapaapudotuksen, kun taas Ancient Enemy: The MUTOs keskittyy Godzillan kohtaamiin kahteen hirviöön.
Ekstrojen jälkimmäiseen osaan lukeutuu kolme koostetta, Operation Lucky Dragon, The MUTO File ja The Godzilla Revelation, jotka ovat elokuvan universumiin sijoittuvia dokumentteja ja uutiskoosteita Godzillan, mutojen ja Monarch-järjestön historiasta parhaiden salaliittodokumenttien tapaan.