Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 2

Suzanne Collinsin kirjatrilogia Nälkäpelin filmatisaatio saapuu päätökseen kahteen osaan jaetun Matkijanärhen jälkimmäisellä puoliskolla. Kirjailijan dystooppinen visio on noussut kahden ensimmäisen osan jälkeen keskiöön ja varsinainen Nälkäpeli jäänyt taka-alalle, mutta kahdeksi jaettu finaali tuntuu edelleen liian pitkitetyltä. Onneksi pahimmat fiilikset on jätetty kuitenkin Matkijanärhen ensimmäiseen osaan.

Jennifer Lawrence jatkaa edelleen vastentahtoisena vastarintaliikkeen keulakuvana, Katniss Everdeenina, kun täyskapinan liekit ovat ennättäneet pääkaupungin porteille. Edellisosan päätteeksi Nälkäpeli-kumppaninsa Peetan (Josh Hutcherson) takaisin pahasti aivopestynä saanut neito vannoo presidentti Snow’n (Donald Sutherland) kuoleman nimeen, mutta vastarinnan ylin johto tahtoo pitää selviytyjän likellä tuottaakseen lisää propagandavideoita sodan tarpeiksi.

Sodan rumempi puoli nouseekin finaalin jälkimmäisen puoliskon laajemmaksi teemaksi. Likaiset taktiikat, manipulointi ja sivulliset uhrit korvaavat aiempien osien kohteena olleen väkivaltaisen viihteen kritiikin, joskin juurilleen uskollisena myös Nälkäpeli-tematiikkaa hyödynnetään osana Snow’n taktiikkaa televisioida kapinallisten hyökkäys pääkaupunkiseutulaisille. Kyseistä näkökulmaa ei tosin hyödynnetä muutamaa sivulausetta pidemmälle, ja pohjimmaiseksi sanomaksi jääkin, ettei sota ole kaunista, katsottiin sitä mistä vinkkelistä tahansa. 

Sotatematiikan kyljessä kuljetetaan jo ensimmäisessä osassa käynnistynyttä kolmiodraamaa Katnissin, Peetan ja vastarintaan ryhtyneen Galen (Liam Hemsworth) välillä. Kolmikon vaiheet ovat alusta lähtien tuntuneet kovin teennäisiltä, eikä sarjan finaali oikeastaan kuin pahenna tilannetta. Peetan aivopesu yrittää tuoda tilanteeseen uuden epävarmuustekijän, mutta samanaikaisesti Galea työnnetään yhä näkyvämmin syrjään muokkaamalla tästä alati tunteettomampaa sotilasta. Jatkuvaan puolenvaihtoon ei enää sentään sorruta, mutta kolmiodraaman vaiheita ruoditaan aina hieman toiminnallisempien kohtausten välisissä suvantovaiheissa. 

Matkijanärhen edellistä osaa vaivasi lähes täydellinen tarinallinen tyhjäkäynti, joka jatkuu jossain määrin myös trilogian päättävässä osassa. Kahteen osaan jaetun päätöskirjan pitkittäminen näkyy etenkin ensimmäisen kolmen vartin tapahtumattomuudessa, mutta päähenkilöiden laskeuduttua Capitoliin kerronta ja rytmitys paranevat huomattavasti. Yhdentekevän odottelun sijaan katsojille tarjotaan sopivissa siivuissa yllä mainittua tematiikkaa, hahmojen kehitystä ja toimintaa, jotka eivät nyt välttämättä iskostu mitenkään syvälle mutta ajavat kuitenkin asiansa.

Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 2 päättää valtavan suosituksi nousseen kirjatrilogian elokuvasovituksen hyvin tutuissa, joskin aiempia osia huomattavasti suureellisimmissa merkeissä.