Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Norjalaisohjaaja Tommy Wirkola esittää toisenlaisen näkemyksen Grimmin veljesten klassisesta tarinasta Hannusta ja Kertusta. Moderneista toimintaelokuvista kerrontansa lainaava Hannu ja Kerttu: Noitajahti on sisarusten myöhempään elämänvaiheeseen sijoittuva fantasia, jossa traumaattisesta lapsuudenkokemuksesta piparkakkutalossa siinsi ammattiura noitia jahtaavina palkkiometsästäjinä. Kaksikon viimeisimmän toimeksiannon yhteydessä he törmäävät paitsi ylivoimaiselta tuntuvaan suurnoitaan myös omaan menneisyyteensä.

Wirkolan itsensä käsikirjoittama Hannu ja Kerttu: Noitajahti on ulkoasuun sisällön kustannuksella panostava toimintaraina, jonka keskiaikainen teema jää ainoastaan kulissiksi kineettiselle ja päällekäyvän nykyaikaiselle kerronnalle. Miehen luomassa maailmassa noitien poltto on edelleen toki tehokkain tapa päästä eroon lapsia syövistä pahuuden lähettiläistä, mutta sen tueksi ei ole koskaan pahitteeksi olla varustautuneena muun muassa nuolia sarjatulella ampuvalla varsijousella, haulikolla tai gatling-konekiväärillä.

Lopputuloksena syntyy kieli poskessa rakennettu viihdeteos, joka jää sisältöarvoltaan vahvasti miinukselle. Onton kerronnan tukena nähdään Jeremy Rennerin, Gemma Artertonin, Famke Janssenin ja Peter Stormaren kaltaisia tähtiä lausumassa pökkelöä dialogia ja heittämällä viimeisetkin lahjansa harakoille. Kuvaavaa elokuvan näyttelijäsuorituksista on se, että parhaimpaan tulkintaan yltää sivuroolissa piipahtava suomalaiskaunotar Pihla Viitala – hänen ammattitaitoaan yhtään väheksymättä.

Sieluttomuus saattaisi vielä mennä, mikäli lukuisiin toimintakohtauksiin olisi saatu edes jotain draivia. Dead Snow’n humoristisella ja hurmeisella menolla hurmannut Wirkola on näemmä kadottanut tyylitajunsa rapakon ylittäneellä lennollaan, sillä Hannu ja Kerttu: Noitajahti on kaukana Norjan vuonojen natsizombien omaperäisyydestä, ja muistuttaa sen sijaan niin leikkausjäljeltään kuin toteutukseltaan viimeaikaisia tusinahittejä. Vaikka veri roiskuukin paikoin muikeasti kaarittain, jäävät varsinaiset mätöt yhdentekeviksi ja vaille koukkua.

Hannu ja Kerttu: Noitajahti on näyttävää mutta sisällöltään turruttavaa toimintaa, joka vajoaa monien muiden genresisarustensa tapaan nopeasti unohduksiin.