ARVOSANA
MEDIA
Adam Sandlerin uraa pönkittänyt Frank Coraci vaihtaa luottonäyttelijänsä toiseen kakkosluokan koomikkoon, Kevin Jamesiin, yllättävän onnistuneessa komediassaan Here Comes the Boom. Kevyessä hyvän olon elokuvassa James esittää tylsistynyttä bilsan opettajaa, joka päättää ryhtyä vapaaottelijaksi estääkseen saamillaan ottelurahoilla koulun budjettileikkaukset. Turpaan oton lomassa hän kuitenkin huomaa nousevansa niin oppilaiden kuin opettajienkin ylpeyden aiheeksi.
Here Comes the Boom on alusta lähtien genren oppikirjoja rivi riviltä etenevä komediaelokuva, jonka vaiheet pystyy ennustamaan ensiminuuteista lähtien. Jamesin ja Allan Loebin käsikirjoitus on toteutukseltaan kuitenkin niin vilpitön, ettei tarinan kliseisyydelle voi yksinkertaisesti olla vihainen. Tosin komediaksi Here Comes the Boom ei tarjoa juurikaan rahoille vastinetta, ellei keski-ikäisen opettajan hakkaaminen mene viihteestä.
Elokuvan etuna on myös se, ettei taustalle ripoteltua sanomaa peräänantamattomuudesta ja unelmien tavoittelusta esitetä suotta ylenpalttisen krumeluurin säestämänä, mikä tuntuu nykyään olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Väkivallan korostaminen kerronnan määrittelevänä tekijänä on toki hieman kyseenalainen, mutta toisaalta tematiikan esittämä sinnikkyys ja taipumattomuus ovat kotonaan nimenomaan otteluringissä. Ja meneehän tappelu yhtälailla viihteestä siinä missä härkätaistelutkin – plus pitäähän ne sponssirahatkin jostain saada.
Kerrontaa edesauttavat onnistuneet näyttelijäsuoritukset. Salilla käynyt Kevin James menee juuri ja juuri amatööriottelijasta, joskin sukellus UFC:n kehään ja vapaaottelija Krzysztof Soszynskin tulkkaamaa tappelijaa vastaan vaatii omalta uskolta melkoisia. Näyttelijä hoitaa tosin leiviskänsä myös kehän ulkopuolella moitteetta ja saa tarvittavaa lisätukea kollegoiltaan Henry Winkleriltä, Salma Hayekilta ja niin ikään vapaaottelija Bas Ruttenilta. Varsinkin Winklerin musiikinopettaja tuo muutoin kovin komedialliseen elokuvaan tarvittavaa emotionaalisuutta.
Here Comes the Boom on kevyt hyvän olon leffa, jonka puhdas vilpittömyys pystyy kannattelemaan muutoin hyvin kliseistä asetelmaa.
TEKNISET TIEDOT
Sony tarjoilee julkaisullaan vakuuttavan kaunista antia silmien ihailtavaksi. Kylmä väriskaala toistuu erinomaisella tarkkuudella ja luonnollisena, ja kerronnan edetessä kuvaan lisätään myös lämpimämpiä sävyjä. Terävyys yltää myös pienimpiin detaljeihin saakka: niin tiukat lähiotokset kasvoista tai tekstuureista kuin kaukaiset maisemaotokset pursuavat yksityiskohtia. Onnistunut kontrastitaso viimeistelee kohtaukset upealla syvyysvaikutelmalla.
DTS-HD MA 5.1 -raita on aggressiivisuudesta huolimatta vivahteikas. Bassovoittoisista sisääntulomusiikeista ja vatsanpohjassa tuntuvista iskuista aina klassisen musiikin hienovaraisiin säikeisiin saakka miksaus toistaa eloisan äänimaailman ongelmitta. Tilaerottelu levittää saman elämyksen puolestaan luonnollisesti kuuntelijan ympärille, ja kanavat seuraavat ja toistavat tapahtumat herkeämättömällä tenholla.
Lisämateriaaliosaston avaa vartin edestä leikkaushuoneen lattialta kerätyt poistetut kohtaukset sekä mitään sanomaton kolmiminuuttinen gag reel. Poisleikatuissa otoksissa ei ole menetetty elokuvan kannalta mitään järkevää.
Loput ekstroista koostuu pienemmistä koosteista, joista valtaosa on turhanpäiväistä pelleilyä. Reilu kuusiminuuttinen Here Comes the Cast keskittyy elokuvan näyttelijöiden yhteiseen kemiaan ja kuinka kukin toi oman panoksensta teokseen. Back to Schoolilla käyskennellään viiden minuutin ajan leffaa varten vuokratussa koulutilassa, kun taas Three Amigos kuvaa Bas Ruttenin, Henry Winklerin ja Mark Dellagrotten yhteistä pelleilyä kulisseissa.
Osion taistelupuolta edustavat puolestaan Gino vs. Ritchie, jossa samannimiset tuottajat ottavat mittaa toisistaan kehässä. Learning How to Fight sukeltaa MMA:n maailmaan ja Kevin Jamesin tiukkaan treeniin, ja The Pros antaa lyhyen puheenvuoron elokuvassa nähtäville oikeille taistelijoille. Osion viimeistelee Ruttenin disko- ja taisteluliikkeitä yhdistävä Disco Street Fighting.