Ted 2

Seth MacFarlane tuo törkysuisen nallekarhun ja tämän parhaan kaveruksen Johnin (Mark Wahlberg) takaisin valkokankaalle komediaelokuva Tedin jatko-osassa. Yhdessä Alec Sulkinin ja Wellesley Wildin kanssa käsikirjoittamassa tuotoksessa eloon herännyt pehmolelu nauttii tuoreen avioliittonsa tuomista riidoista, joiden välttämiseksi pariskunta yrittää piristää eloansa hankkimalla lapsen. Prosessi osoittautuu kuitenkin odotettua mutkikkaammaksi, kun Ted joutuu todistamaan oikeudelle olevansa henkilö.

Edelleen Family Guy -sarjastaan parhaiten tunnettu MacFarlane jatkaa Ted 2:n parissa totutun koristelemattomalla linjallaan, eikä säästele niin eritteitä, seksuaalisia suuntauksia kuin mustia – ja lasisia – molojakaan tarjotessaan vajaan kaksituntisen edestä täyslaidallisen vitsejä ja niiden yrityksiä katsojalle. Osansa saavat rivouksien kera uudet ja menneet popkulttuuri-ilmiöt kuin persoonatkin, eikä mikään tunnu olevan tekijöille pyhää.

Paitsi omaperäisyys. Lähes yhtäjaksoisesta tykityksestä huolimatta komiikka yltää vain harvakseltaan luomaan jotain uutta ja nokkelaa, minkä sijaan tekijät tyytyvät lähinnä kopioimaan klassisia sketsejä MacFarlanen aiemmasta tuotannosta ja muista menneen ajan klassikoista. Lainauksilla ei vain ole sen kummemmin mitään tarkoitusta saati sidosta elokuvaan, mikä saa rainan tuntumaan lähinnä irtonaiselta kasalta vanhoja sketsejä eri puolilta kulttuuria.

Hieman väsyneestä annista huolimatta Ted 2 ei kuitenkaan koskaan sukella täysin riman alle, vaan teoksen yleinen letkeys kannattelee teosta juuri ja juuri pinnalla. Mukaan on tarttunut toisinaan myös varsin onnistuneita heittoja sekä cameoita, joiden pohjalta elokuvan koko toinen koominen puoli tunnuttaneen rakennetun. Sen ja niiden mustien molojen.

Vitsien taustalle on rakennettu myös pientä yhteiskunnallista sanomaa ihmisoikeuksista, joita luonnollisesti lähdetään ruotimaan eloon heränneen pehmolelun kautta. Järin syvällistä – saati pitkää – lukua aiheesta ei kannata kuitenkaan odottaa, mutta yhtymäkohdat viimeaikaisiin tapahtumiin, saavutuksiin ja taisteluihin ovat kuitenkin selkeät. Eivätkä tekijät säästele myöskään näitä aiheita tarvittaessa vitsailulta.

Ted 2 ei juurikaan juhli omaperäisyydellä heitellessään rivouksia ympäriinsä. Lähinnä vanhoista klassikoista ja MacFarlanen omasta tuotannosta revitetyt sketsit tuntuvatkin monin paikoin väsähtäneiltä, vaikka yleistunnelma säilyy kaikesta huolimatta ihan kivana.