Pride

Britannian historian suurimpiin työtaisteluihin lukeutuva kaivosmiesten lakko vuosina 1984 ja 1985 toimii Matthew Warchusin ohjaustyön Priden kehyksenä. Lähes vuoden kestäneen lakon kulkuun pureudutaan löyhästi tositapahtumiin perustuen nuorten HLBT-aktivistien rahankeruun kautta, mutta ennen kaikkea elokuva kertoo tarinan ystävyydestä, solidaarisuudesta ja kahden imagollisesti hyvin erilaisen maailman kohtaamisesta.

Stephen Beresfordin käsikirjoitus seuraa historiallista tapahtumaa kepein ottein ja hymyissä suin kuvatessaan karismaattisen Markin (Ben Schnetzer) johtamia aktivisteja walesilaisen pienkaivoskylän yhteisön keskuudessa. Syrjintä, väkivaltaisuudet ja häpeä nousevat kyllä toisinaan esille tuodakseen kohtauksiin painavampaa dramatiikkaa, mutta pääasiallisesti Pride sivuuttaa ikävämmät aiheet löytääkseen kaikille yhteisen sävelen ulkoisesta tai sisäisestä olemuksestaan huolimatta. Lopputuloksena on hilpeä ja paikoin suorastaan hulvaton hyväntuulen elokuva, jossa on myös sopivasti tunnetta mukana.

Suvaitsevaisuutta korostava kerronta noukkii voimansa brittiläisestä huumorista, jonka osaavina tulkkeina nähdään liuta niin eturivin näyttelijöitä kuin uusia, nuoria lupauksiakin. Kahden eri maailman kohtaaminen synnyttääkin lukuisia huvittavia hetkiä, joissa pienkylän ikääntyneet mammat kyselevät nuoremmiltaan vaihtoehtoisen elintavan salaisuuksista tai löytävät uusien homoystäviensä sänkyjen alta tuoreimmat miestenlehdet. Huumori ei millään tapaa riko rajoja, mutta brittiläisen karisman ja ajankuvan diskojytän yhdistelmä vie pakollakin mennessään.

Parituntinen elokuva ottaa tosin hieman takapakkia sitoutuessaan liian tiukasti tarinankerronnan konventioihin, eikä vajaan puolituntisen napsiminen pois kerronnasta olisi haitannut tarinaa lainkaan. Etenkin loppuvaiheen pakollinen käännekohta on muuhun elokuvaan nähden täysin irrallinen ja merkityksetön suvantovaihe, jossa hyvin rakennetut palaset hajotetaan vain, koska niin on dramaturgisesti oikein.

Pride on onnistunut hyvän tuulen elokuva ystävyydestä ja solidaarisuudesta. Erinomaisten näyttelijöiden, kepeän tunnelman ja hilpeän huumorin siivittämä tarina kaivosmiesten ja homoaktivistien yhteisestä taistelusta naulitsee paikallensa, vaikka aihe itsessään ei olisikaan tuttu.