ARVOSANA
MEDIA
Mafiaperhe tarkastelee tuttua genreä uusin silmin. Luc Bessonin ohjaustyö vie Robert De Niron esittämän mafiapampun piileksimään todistajansuojeluohjelman nimissä normandialaiseen pienkylään, jonka unelias arki poikkeaa melkoisesti miehen ja tämän perheen aiemmasta elosta. Vanhat tavat eivät ota kuitenkaan kuollakseen, mikä on toisaalta hyvä, sillä vanha työnantaja ei ole vasikoinnista järin mielissään.
Bessonin ja Michael Caleon käsikirjoitus perustuu Tonino Benacquistan fiktiiviseen Badfellas-kirjaan, jonka pohjalta kaksikko loihtii epävireisen elokuvan, joka ei tiedä, mitä se yrittää oikein olla. Välillä leikitään mafiakliseillä ja väkivallalla, kohta harrastetaan itsetutkiskelua, ja päätteeksi raina viedään lähemmäksi toimintatrilleriä. Lopputuloksena syntyvä soppa ei silti maistu oikein millekään.
Elokuva yrittää tosin olla ensisijaisesti komedia, mutta ongelmaksi nousee se valitettava fakta, ettei Mafiaperhe onnistu olemaan missään vaiheessa hauska. Käsikirjoitus luottaa pääsääntöisesti väkivaltakuvastoon, jossa perhe Blaken muodostavat De Niro, Michelle Pfeiffer, Dianna Agron ja John D’Leo käyvät ranskalaisten polojen kimppuun vuorotellen joko nyrkein, pesäpallomailoin tai kaasupulloin. Kuin alleviivatakseen näiden kohtausten humoristista puolta elokuva soitattaa Evgueni ja Sacha Galperinen iloisia sävelrallatuksia.
Näyttelijäsuorituksistakaan ei valitettavasti ole pelastajaksi. De Niro luottaa omiin mafiamaneereihinsa, mikä on ilmeisesti ollut tekijöille riittävästi; eräs elokuvan idea huumorista on kohtaus, jossa De Niron katsoo hahmonaan Mafiaveljiä. Muu perheestä ei taivu juuri sen parempaan, eikä yrmyä agenttia esittävä Tommy Lee Jones tunnu olevan hänkään aivan oikeassa leffassa.
Mafiaperhe on innoton komedia, jonka poukkoilevaa kerrontaa ja pliisua toimintaa ei pelasta mikään.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun kuva tarjoaa miellyttävässä auringonvalossa kuorrutettua nannaa. Terävyydeltään erinomaisuuteen yltävä anti säteilee yksityiskohtien paljoudesta, ja rikkaat värisävyt viimeistelevät kokonaisuuden hienosti. Myös mustan taso vakuuttaa vahvuudellaan.
Elävä äänimaailma saa tukea hyvästä DTS-HD MA 5.1 -miksauksesta, joka levittää niin pirteän musiikin kuin toimintakohtausten mekkalan luonnollisesti ympäri kotiteatteria. Tilantuntu on muutoinkin vakuuttava, eikä matalat taajuudetkaan jää juhlista täysin paitsi.
10 Rules to be a Good Mafioso on puolen tunnin mittainen ranskankielinen dokumentti, joka jää tekstityksen puutteen vuoksi hieman torsoksi. Tekijät kertovat niin elokuvan synnystä kuin toimintakohtausten rakenteesta, mutta kaikki informaatio perustuu kieltä osaamattomalle lähinnä kuvamateriaaliin.
Kymmenminuuttinen Making of -kooste nappaa paloja edellä mainitusta dokumentista muodostaen melko perinteisen markkinointimateriaalin, jossa tekijät kertovat elokuvasta.