Ihan yössä

Amy Schumer vastaa ensimmäisestä elokuvakäsikirjoituksestaan Judd Apatowin ohjaustyössä Ihan yössä. Hänen omista ronskeista stand up -rutiineista säikeitä lainaava romanttinen komedia seuraa koomikon itsensä esittämän päähenkilön huoletonta ja miehillä kyllästettyä elämää, kunnes tielle astuu viimein henkilö (Bill Hader), joka saa yhden yön jutut näyttämään vanhentuneilta.

Genrekliseiden ympärillä kiertelevä Ihan yössä ei pelkää hyödyntää koluttuja kulmia lähestyessään aihetta Schumerille ominaisella huumorilla kuorrutettuna. Jutun juurta riittääkin ennen kaikkea sänkypuuhastelusta ja kaikesta siihen vähänkään liittyvästä, joskin vastaavaa harrastavista kolmijalkaisista koomikkoveljeksistä poiketen vitsejä ei ajeta aivan täysin pelleilyksi. Schumer ei silti missään nimessä pelkää käyttää ronskia kieltä hyväkseen, mutta jutuissa on selkeä maanläheinen pinta, johon tarttua.

Huumoria revitään tarpeen tullen myös muista aiheista, joista seksin ohella eturintamalle pääsee juonen kannalta likeisessä liitoksessa oleva urheilu. Ruudulla vilahtavat siitä johtuen rapakon takaiset suurtähdet, jotka tekevät pilaa itsestään – myös näyttelijäsuoritusten osalta – eikä Schumerkaan säästele iskujaan kertoessaan mietteitä niin peleihin osallistuvista kuin sitä seuraavista henkilöistä. Monella tapaa Ihan yössä tuntuukin komiikan osalta visuaaliseen muottiin puetulta stand up -keikalta, joskin dramaturgiaan paremmin rytmitettynä.

Ihan kelvollisen komiikan rinnalla kuljetetaan samaan aikaan hieman perinteisempää ihastumistarinaa, jossa ylä- ja alamäkien kautta tarkastellaan kevyin ottein sitoutumiskammoa, parisuhteiden dynamiikkaa ja mahdollisia pelkoja. Genrensä – tai parisuhteet – tunteville elokuva ei poikkea totutusta, joskin Schumerin ja Haderin välinen kipinä toimii rainan ja eritoten komiikan eduksi. Hahmonkehityksen kannalta tärkeässä osassa nähdään myös Colin Quinnin esittämä isäukko, jonka kasvatusopit vastaavat pitkälti päähenkilön aikuisiän käyttäytymisestä.

Ihan yössä on kirjoittajansa ja pääosaesittäjä Amy Schumerin näköinen teos, joka lainaa niin premissin kuin huumorin koomikon omista kokemuksista. Maanläheinen mutta ronski komedia ei räjäytä pankkia, mutta se on genreteokseksi varsin onnistunut viihdyttäjä.