ARVOSANA
MEDIA
J.R.R. Tolkienin ikimuistoisen Hobitti eli sinne ja takaisin -fantasiakirjan filmatisaatio koki vaiherikkaan tuotannon, kun alkujaan Guillermo del Toron ohjaksissa ollut projekti venähti milloin rahallisista, milloin käsikirjoituksellisista syistä yhä kauemmaksi tulevaisuuteen. Venähdys oli lopulta niin pitkä, että del Toro irtisanoutui pestistään ohjaajana. Projektin kohtalo oli hetken aikaa epävarmaa, kunnes alkuperäisen Taru sormusten herrasta -trilogian ohjannut Peter Jackson ilmoitti ottavansa ohjaajan tehtävät vastaan ja hieman myöhemmin jakavansa klassisen sadun peräti kolmeen osaan. Hobitti – odottamaton matka aloittaa trilogian.
Kolossa maan sisällä asuu hobitti nimeltä Bilbo (Martin Freeman), jonka turvallinen elämä Konnussa kääntyy päälaelleen eräs aurinkoinen päivä, kun hänen kotipihaansa saapuu harmaaseen kaapuun pukeutunut Gandalf (Ian McKellen). Tietämättään piskuinen puolituinen lupautuu isännöimään kolmeatoista kyltymätöntä kääpiötä, jotka ovat matkalla kohti kaukana idässä sijaitsevaa Erebor-vuorta tarkoituksenaan vallata entinen kotinsa takaisin Smaug-lohikäärmeeltä. Seurueesta puuttuu tosin vielä yksi epätodennäköinen ja haluton matkaaja, Bilbo, jolle seikkailunnälkä osoittautuu lopulta liian suureksi ohitettavaksi.
Vajaa neljäsataasivuisen alkuperäisteoksen jakaminen elokuvamuotissa kolmeen osaan tuntuu liioittelulta, vaikka del Toron, Jacksonin, Philippa Boyensin ja Fran Walshin työstämä käsikirjoitus tuo tarinaan uusia, mytologiaa syventäviä elementtejä Tolkienin mytologiaa täydentävästä tuotannosta. Käytännön toteutus ei valitettavasti valehtele. Hobitti – odottamaton matka on kieltämättä ihana paluu taianomaiseen Keski-Maahan, mutta liki kolmituntiseen järkäleeseen ei yksinkertaisesti riitä kirjan sivuilta tarpeeksi materiaalia kuvattavaksi.
Jo ensimmäisen osan ongelmaksi muodostuu laahaava kerronta. Monet kohtauksista kärsivät tarpeettomasta pitkittämisestä, eikä tilannetta helpoteta ympäriinsä sinkoilevalla käsikirjoituksella. Varsinaisesta seurueesta irralliset henkilöt kuten Radagast (Sylvester McCoy) ja Noita (Benedict Cumberbatch) jäävät pahimmillaan vain parin sekunnin vilahduksiksi, vaikka hahmoista puhutaan hyvin merkittävään sävyyn. Haarautumat saavat varmasti merkityksensä jälkimmäisten osien yhteydessä, mutta yksittäisen teoksen näkökulmasta ohjaajan ratkaisut saavat rakenteen tuntumaan huteralta ja paikoin teennäiseltä. Edes pidennetyn version lisäminuutit eivät tuo tähän minkäänlaista parannusta, joskaan ne eivät tunnu myöskään ylenpalttisen turhilta lisäyksiltä. Parin uuden kappaleen ohella ylimääräistä aikaa hyödynnetään yhdistämällä elokuva yhä kiinteämmäksi kokonaisuudeksi Taru sormusten herrasta -trilogian kanssa.
Kerronnalliselta tyhjäkäynniltä ei pystytä materiaalin vähyyden vuoksi välttymään, mutta valitettavasti sama poljenta toistuu elokuvan toiminnallisissakin osuuksissa. Lähdekirjallisuus on toki suunnattu aavistuksen nuoremmalle kohdeyleisölle kuin Taru sormusten herrasta -kirjasarja, mikä näkyy niin ikään paljon humoristisemmassa lähestymistavassa, mutta siitä huolimatta taistelukohtaukset juostaan miltei kirjaimellisesti lävitse. Tohinasta puuttuu täysin mukaan tempaava rytmiikka ja jännitys. Elokuvan monet kolossaaliset yhteenotot tuntuvatkin pikemmin teknologiademoilta kuin juonelle tarpeellisilta lisiltä.
Onnekseen Keski-Maan maagisuus on säilynyt joskaan ei enää niin neitseellisenä. Uuden-Seelannin luonnonkauniit maisemat hellivät aisteja kirjavuudellaan. Vehreät nummet ja lukuisat helikopteriajot herättävät vahvoja Taru sormusten herrasta -fiboja, ja valtion oman erikoistehosteyritys Weta Workshopin ilmiömäiset miniatyyrit ja lavasteet ovat totuttuun tapaan viimeisen päälle suunniteltuja. Weta Digital -studion taitonikkarit tekevät parastaan hämärtämällä digitaalisten ja elävien luomusten rajaa, mistä upeana esimerkkinä on jälleen kerran Klonkkua näyttelevä ja sarallansa ilmiömäistä pioneerityötä tekevä Andy Serkis.
Serkisin ohella valkokankaalla nähdään liuta muita aiemmasta trilogiasta tuttuja näyttelijöitä, joskin McKelleniä lukuun ottamatta vain hyvin pienissä rooleissa. Uusista tulokkaista nuorempaa Bilboa näyttelevä Martin Freeman on sen sijaan oiva valinta hivenen höpsön puolituisen rooliin, vaikka miehen maneerit paistavat paikoin hahmon läpi. Monenkirjavaa kääpiöporukkaa esittävät näyttelijät hautautuvat miltei kokonaan meikkiensä alle, eikä esimerkiksi irlantilaista luonnenäyttelijä James Nesbittiä ole tunnistaa lainkaan Bofurina. Ryhmän valtavasta koosta johtuen monet hahmot jäävätkin miltei statisteiksi. Tästä poikkeuksena on seurueen johtohahmo Thorinia näyttelevä Richard Armitage, jonka säteilevä karisma peittää muutoin hieman ontuvaa kääpiölookkia.
Hobitti – odottamaton matka on maaginen mutta loppujaan pettymysten saattelema paluu Keski-Maahan. Lähdeteoksen jakaminen kolmeen osaan tuntuu ensimmäisen osan jälkeen virhearviolta, mitä paikatakseen käsikirjoituksessa on jouduttu turvautumaan sisällölliseen tyhjäkäyntiin. Toivottavasti kerronnallista otetta parannetaan kahteen jäljellä olevaan osaan.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisu toistaa Keski-Maan maagiset maisemat upealla tarkkuudella ja syvyydellä. Niin Konnun vehreät nummet kuin hiisien vuorenalaisen kaupungin liekein kellertämä synkkyys näyttäytyy rikkain värisävyin ja ääriterävin vedoin. Lukuisat yksityiskohdat piirtyvätkin virheittä ruudulle. Kontrastiltaan vahva elokuva polttaa valkean paikoin tarkoituksellisti puhki, mutta mustan taso pysyy sen sijaan alituiseen vakaana ja luonnollisena.
DTS-HD MA 7.1 -ääniraita on vakuuttavan monimuotoinen ja elävä miksaus. Niin kaupunkien vilinä, pieneen hobittikoloon ahtautunut kääpiöryhmä kuin toimintakohtausten sekamelska luovat äärimmäisen immersiivisen kuuntelukokemuksen, joka leviää luonnollisesti ympäri kotiteatteriympäristöä. Terävän tilanluonnin ohella tehosteiden yksityiskohdat toistetaan tarkasti ja hienovaraisina. Matalat taajuudet ovat saaneet myös lisäpuhtia aiemmasta julkaisusta ja ravisuttavat parhaimmillaan kuuntelutilaa mukavasti jykevyydellään.
Pidennetyn version kommenttiraidalla Peter Jackson ja käsikirjoittaja Philippa Boyens tarjoavat kattavan selonteon elokuvan tuotannosta. Kaksikon käsittelyyn joutuvat niin pitkällinen esituotantovaihe kuin lukuisat tapahtumat varsinaisten kuvausten aikana.
Kommenttiraidan kanssa irrallaan muista ekstroista kolmannelle levylle on tallennettu myös lyhyt New Zealand: Home to Middle-Earth, jossa esitellään, kuinka valtion lukuisat ympäristöt ovat kääntyneet elokuvissa nähtäviksi paikoiksi.
Varsinaisen lisämateriaalin avaa kuitenkin neljännelle levylle kätketty Appendices-sarja, joka jatkaa numerointiaan suoraan The Lord of the Ringsin pidennettyjen versioiden vastaavista. Lätylle tallennetut viisitoista eripituista koostetta on katsottavissa joko erikseen tai yhdessä putkessa, jolloin kestoa kertyy reilu neljä ja puoli tuntia.
A Long Expected Journeyksi ristitty ensimmäinen puolisko tarkastelee kronologisesti ensimmäisen osan valtavaa tuotantoa. Pisimmän tikun nappaa elokuvan ongelmallista esituotantoa käsittelevä The Journey Back to Middle-Earth, jossa puheeksi nousevat muun muassa rahoitusongelmien parissa kamppaillut MGM ja alkujaan ohjaajaksi kiinnitetyn Guillermo del Toron poislähtö.
Tätä seuraa loput koosteet, jotka keskittyvät sukeltamaan elokuvassa nähtävien kohtausten kulissien taakse ja paljastavat salaisuudet ja ammattiniksit niiden toteuttamiseksi. Kokonaisuus on kaiken kattava ja hyvin perusteellinen silmäys Hobitin takana toimineeseen tuotantokoneistoon.
Viimeiselle levylle tallennettu kahdeksas Appendice, Return to Middle-Earth, tarjoaa toisen neljä tuntisen ja kolme varttia kestävän lisämateriaalikatsauksen. Kuuteen osaan jaettu osio keskittyy yleisemmin elokuvan tuotantoon alkaen näyttelijävalinnoista ja heille siunattujen hahmojen yksityiskohtaisesta luonnista. Aikansa saavat myös puvustus ja lavastus, kokonaisten kaupunkien suunnittelu ja rakentaminen, elokuvan lukuisat möröt ja viholliset sekä reissun aikana kuultujen moninaisten sävelten syntyhistoria.