Rogue One

Julkaisuvuosi: 2016
Rogue One
K-12
Ahdistus
Väkivalta

ARVOSANA

Elokuva: 
2,5 tähteä elokuvalle
Formaatti: 
Ensi-ilta: 
14.12.2016
Valmistusmaa: 
Julkaisija: 
Kesto: 
134 minuuttia

MEDIA

Rogue One
Rogue One
Rogue One
Rogue One

Star Warsin elokuvauniversumi laajentuu ensimmäistä kertaa George Lucasin alullepaneman saagan ulkopuolelle. Gareth Edwards ottaa kopin ensimmäisen yksittäistarinan kohtalosta ohjaustyöllään Rogue One, joka seuraa Kuolemantähden suunnitelmia varastamaan lähteviä kapinallisia. Chris Weitzin ja Tony Gilroyn käsikirjoitus sijoittuukin ajallisesti vain muutamia päiviä ennen alkuperäisen Tähtien sodan tapahtumia, mutta saagasta tuttujen hahmojen sijaan elokuva seuraa täysin uutta kokoonpanoa.

Tähtien sodassa vain sivumaininnaksi jääneet suunnitelmat nousevat Rogue Onessa keskiöön, minkä lisäksi uutukainen paljastaa hivenen syvemmälle Kuolemantähden taustalla olleisiin henkilöihin. Alkuperäistrilogian nähnyt ei tosin moista tietoa tajunnut edes tarvitsevansa, eikä Rogue One onnistu myöskään tuomaan universumiin mitään järkevää lisää. Toki Tähtien sodan maailma jo itsessään on monille riittävä syy palata takaisin kaukaiseen galaksiin.

Merkityksellisen sisällön vähyys ei ole kuitenkaan Rogue Onen ainoa ongelma, sillä ilahduttavan monenkirjavasta hahmokatraasta huolimatta lähes koko kööri jää varsin persoonattomaksi tapaukseksi. Felicity Jones esittää pääosan Jyn Ersoa, joka saa ympärillensä Diego Lunan, Alan Tudykin, Donnie Yenin, Riz Ahmedin ja Wen Jiangin kaltaisia eläviä ja tietokonetehostettuja kumppaneita. Kuusikosta oikeastaan vain Tudyk onnistuu tuomaan robottiinsa eloa ja säilymään mielessä vielä elokuvan jälkeenkin hirtehisen kutkuttavalla komiikantajullaan, muiden kohtalon ollessa lähinnä paperinohuita karaktäärejä ruudulla. Onnekseen edes lähitaistelutaituri Yen pääsee näyttämään hieman taitojaan toimintakohtauksissa.

Päähenkilöiden sieluttomuus näkyy tosin myös kerronnan emotionaalisen latauksen puutteessa. Suunnitelmien varastaminen maalataan käytännössä alusta lähtien itsemurhatehtäväksi, mutta koska hahmoihin ei synny oikein minkäänlaisia tunnesiteitä, ei tehtävän vaarallisuuskaan herätä suuria fiiliksiä. Sama koskee myös Jynin ja Galen Erson (Mads Mikkelsen) isä-tytär-suhdetta, josta yritetään tiristää viimeisetkin pisarat silmäkulmista. Osaavaa Mikkelseniä ei vaan juuri kankaalla nähdä, joten lopputulos jää kauttaaltaan olemattomaksi. Hieman toisenlaista sieluttomuutta nähdään puolestaan Tähtien sodasta tutun Grand Moff Tarkinin läsnäolossa, vaikka alkuperäisen roolin vetänyt Peter Cushing nukkui pois reilu vuosikymmen sitten. Ihan kaikkea digitaalisilla tehosteilla ei kannattaisi yrittää korvata.

Visuaalisesti Rogue One osuu kuitenkin maaliinsa. Uudet ja vanhat planeetat näyttävät upeilta ja universumiin kuuluvilta, joskin ne jäävät myös monin osin vain kulisseiksi. Ulkoisista puitteista huolimatta elokuva tavoittaa vain harvoin alkuperäisen Tähtien sota -fiiliksen, ja ilman tuttuja täkyjä toisinaan voisi miltei kuvitella katsovansa jotain täysin itsenäistä tieteiselokuvaa. 1970-luvun naiivista mustavalkoisuudesta onkin pyritty eroon tuomalla säröjä etenkin kapinallisten riveihin, mutta tekojen sijaan karheudet jäävät lähinnä sanojen tasolle.

Rogue One tuo kaukaisen galaksin takaisin kertoakseen tarinan, jota kukaan ei oikeastaan edes halunnut kuulla. Latteat henkilöhahmot sekä Tähtien sota -universumia millään lailla laajentava yksittäiselokuva jääkin kovin tunnottomaksi joskin visuaalisesti varsin kauniiksi kokemukseksi.