Diana

Suurmiehistä ja -naisista kertovien elämäkertaelokuvien joukkoon saapuu Oliver Hirschbiegelin Diana. Walesin prinsessan viimeisistä kahdesta vuodesta kertova romanttinen draamaelokuva keskittyy tosin varsinaisen henkilökuvan sijaan Dianan sydänsuruihin ja hänen salasuhteeseensa kirurgi Hasnat Khanin kanssa ennen kohtalokasta auto-onnettomuutta.

Kate Snellin Diana: Her Last Love -kirjan pohjalta rustattu käsikirjoitus leikkaa tosin kohteestaan kovin yksipuolisen ja pinnalliseksi jäävän siivun, eikä edes yritä tarkastella julkisuuden ryöpyteltäväksi joutuneen kuninkaallisen monia – paikoin kiistanalaisiakin – säikeitä. Stephen Jeffreysin kynästä lähtöisin oleviin riveihin ei esimerkiksi ole mahdutettu lainkaan prinssi Charlesia tai oikeastaan ketään muutakaan Dianan kokonaiskuvan kannalta tärkeää henkilöä, vaan fokus on yksinomaan pelkistetty prinsessan ja Khanin väliseen suhteeseen.

Diana rakennetaankin kuin perinteinen romanttinen elokuva, jossa kielletty rakkaus on vain tällä kertaa kuninkaallisen ja rahvaan sekä heitä erottavan julkisuuden välillä. Käsikirjoitus hivuttaakin jossain määrin keltaisen lehdistön luomaa tuhoisaa ympäristöä, jossa ei ole olemassa minkäänlaista yksityisyyttä saati vapautta. Aiheen syvempi tarkastelu jätetään tosin lähinnä katsojan oman mielikuvituksen varaan, mikä saa elokuvan tuntumaan entistä enemmän vain jälleen yhdeltä romanttiselta hutulta.

Pääroolissa keimaileva Naomi Watts tuo ruudulle Dianan ominaispiirteet ja nyanssit, mutta ei onnistu kuitenkaan hautautumaan suorituksellansa hahmonsa taakse. Osaltaan tähän vaikuttavat nimenomaan käsikirjoituksen puitteet, jotka eivät edes anna mahdollisuutta mihinkään syvällisempään ja ovat pahimmillaan melkoista saippuaa. Ensisilmäyksellä syntyvää rakkauden kohdetta ja – elokuvan mukaan – Dianan vapautta, tohtori Hasnat Khania, esittää puolestaan Lostista tuttu Naveen Andrews, jonka ristiriitainen taistelu kahden rakkauden, kirurgian ja prinsessan, välillä nousee käytännössä elokuvan ytimeksi. Vaikka kaksikon kohtauksissa on hetkittäin mukavasti lämpöä ja hauskuutta, ei heidän välinen kemiansa onnistu tempaisemaan mukaansa oikein missään vaiheessa.

Diana on edesmenneen suurhenkilön taakse kätkeytyvä romanttinen elokuva, joka sivuuttaa monet nimikkohenkilöä määritelleet hetket ja keskittyy puhtaasti yhden rakkaustarinan kuvaukseen.