ARVOSANA
MEDIA
Jason Bourne palaa valkokankaalle omaa nimeään kantavassa elokuvassa liki kymmenvuotisen piileskelyn jälkeen, kun Matt Damon saapuu uusimaan roolinsa nimikkohahmona. Alkuperäisen trilogian jälkimmäiset kaksi kiiteltyä osaa ohjannut Paul Greengrass asettuu puolestaan takaisin kameran taakse tuodakseen entisen CIA-agentin tuoreimmat kuulumiset uuteen toimintatrilleriin, joka tuntuu monin paikoin vanhan kierrätykseltä.
Greengrassin ja Christopher Rousen käsikirjoitus tuo Bournen jälleen CIA:n tähtäimeen, kun mies saa käsiinsä uutta tietoa tämän menneisyydestä. Salattujen tiedonmurusten pääsyä vääriin käsiin pyrkii eritoten estämään tiedusteluorganisaation johtaja (Tommy Lee Jones), joka usuttaa niin etevimmän hakkerinsa (Alicia Vikander) kuin tappajansa (Vincent Cassel) Bournen perään aikeinaan pistää lopullisen pisteen uhalle.
Agentuurin ja sen entisen agentin uudelleenkäynnistyvä kissa ja hiiri -leikki vie osalliset kera katsojan ympäri maailmaa kiertävälle jahdille, joka ei kaasujalkaansa juuri matkan aikana höllennä. Jason Bourne onkin miltei yhtäjaksoista toimintakohtausta ja takaa-ajoa alusta loppuun saakka, mikä alkaa puolivälin jälkeen jo toistamaan itseään. Jatkuvien tiedonmurusten ja sitä seuraavien karkumatkojen rinnalla kuljetetaan myös tietoturvallisuuteen ja yksityisyyteen keskittyvää sivujuonta, joka tuntuu alusta lähtien hivenen irralliselta viritelmältä ratsastaa viimeaikaisilla kuumilla keskustelun aiheilla.
Juoni jää muutoinkin Bourne-sarjan heikoimmaksi osaksi, vaikka kerronta itsessään on syklisyydestään huolimatta hyvin rytmitetty. Päähenkilön taustoista on ammennettu jo entisestään kokonaisen trilogian verran elokuvia, eikä hahmon menneisyydessä ole enää mitään järkevää tongittavaa katsojalle. Siitä huolimatta Jason Bournen pääjuoni nojaa nimenomaan miehen menneisyydestä löytyvään yllättävään tietoon, joka ei kuitenkaan tuo hahmoon enää mitään uutta. Tekijät sysäävätkin osittain pallon myös kohti tulevia, potentiaalisia jatkoja herättelemällä kysymyksiä entisen agentin kohtalosta tulevaisuudessa.
Irrallisena entiteettinä tarkasteltuna elokuva meneekin ihan kohtuullisen standardina agenttitrillerinä, mutta osana Robert Ludlumin luomaa universumia se tuntuu kuitenkin lievältä rahastukselta – tosin onneksi hyvin laadukkaalta sellaiselta. Tuotantoarvot ovat korkealla, mikä näkyy kuvauspaikkojen paljouden lisäksi myös näyttävissä toimintakohtauksissa. Etenkin loppupuolen Las Vegasiin sijoittuva takaa-ajo on intensiivisen kiihkeää menoa, jota edes Greengrassin ihannoima käsivarakuvaus ei onnistu pilaamaan.
Toki ajat ovat muuttuneet Bournen ensiaskelista vuonna 2002, jolloin Doug Liman loi kokonaan uuden, realismiin painottuvan toimintakirjaston, jota sittemmin on kopioitu hanakasti joka toiseen genren teokseen. Jason Bourne onkin niin jatkumoa tälle tyylisuunnalle kuin myös identtinen sisarteos niille tusinalle muulle lähivuosina julkaistulle toimintaelokuvalle. Mikä reilu vuosikymmen sitten oli uniikkia ja virkistävää, on nyt enää rutiininomaista standardia.
Jason Bourne on tuotannollisesti laadukas mutta sisällöltään kovin genreoppien mukainen agenttitrilleri. Bourne-universumiin sijoittuvana osana se ei tuo maailmaan enää mitään uutta, vaan tuntuu enemmänkin suositun elokuvasarjan pakolliselta rahastukselta, mutta onneksi se hoitaa osuutensa niiltä osin kunnialla ja viihteellisesti.