ARVOSANA
MEDIA
Leffastunteista ja niiden koordinoinnista paremmin tunnetut Chad Stahelski ja David Leitch siirtyvät kameran toiselle puolelle miesten debyyttiohjauksessa John Wick. Kaksikon taustoja mukaillen kyseessä on puhdasverinen toimintaelokuva, jonka keskiöön nousevat suorasukainen mutta onnistuneesti rytmitetty rakenne sekä tyylitellyt taistelukoreografiat. Genren ystäville kyseessä on lajityypin parasta viihdettä vuosiin – ainakin lännen suunnalta.
Derek Kolstadin käsikirjoitus on rakennettu simppelin kostokuvion ympärille. Väkivaltaisen menneisyytensä onnistuneesti taakseen jättänyt entinen palkkatappaja John Wick (Keanu Reeves) saa hyvän syyn palata takaisin tappavien taitojensa pariin, kun hän menettää viimeisetkin toivonrippeet paremmasta huomisesta jouduttuaan satunnaisen hyökkäyksen kohteeksi. Wickin vastaiskussa ei sen sijaan ole mitään satunnaista miehen lähtiessä toteuttamaan kostoansa piinkovalla ammattitaidolla ja peräänantamattomuudella.
Juonesta on turha lähteä etsimään rivien välistä mitään sen syvempää, sillä sellaista ei ole. Samoin yllättäviä juonenkäänteitä saati kaikelle tarkoituksen antavaa lopetusta on turha odottaa. Tekijät keskittyvät esikoisessaan puhtaasti kaikkein olennaisimpaan, yhden miehen alkukantaiseen vaistoon ja sen lihasmuistiin iskostuneeseen toteutukseen, eivätkä edes yritä perustella syitä sen tarkemmin – pelkkä tunne riittää. Tarina on karsittu kaikesta ylimääräisestä rönsyilystä, mutta suoraviivaisuudestaan huolimatta rakenne on rytmitetty taidokkaasti toimintakohtauksia sävyttävien pienten hengähdystaukojen avulla.
Varsinaiset toimintakohtaukset nostavat tosin John Wickin ylös massasta. Stunttitaustoistaan tunnettu ohjaajakaksikko sovittaa osaamisensa erinomaisesti molemmin puolin kameraa, ja visuaalisti kauniit sommitelmat sointuvat loisteliaasti yhteen taidokkaasti koreografioitujen kohtausten kanssa. Maittavaa realismia uhkuvat hetket yhdistävät hallitun tuliaseiden käytön osaksi lähitaisteluliikkeitä, mikä on muun elokuvan tapaan uskallettu vielä rytmittää maltillisesti latausten ja suojausten avulla omaan tahtiin eteneväksi kokonaisuudeksi. Katsojan kannalta lopputulos on sulava, tappava ja äärimmäisen näyttävä luotien ja lyöntien sävyttämä baletti.
Pääosaan kiinnitetty Keanu Reeves on hyvä valinta kostonhimoisen John Wickin saappaisiin, vaikka miehen näyttelijälahjat fyysisyyttä vaativien kohtausten ulkopuolella eivät välttämättä saavutakaan niiden kaipaamia korkeuksia. Toisaalta tekijät ohjaavat viisaasti syrjään näistä hetkistä, eikä totta puhuakseen elokuvan toiminnan kannalta ole liioin merkitystä, kuka ruudulla jakaa tuomiotaan, kunhan se näyttää hyvältä – ja sehän näyttää. Reevesin rinnalle tuotantoon on napattu piipahtamaan myös liuta muita tuttuja kasvoja Willem Dafoen, Michael Nyqvistin sekä Ian McShanen johdolla.
Kaikesta ylimääräisestä rönsyilystä karsittu John Wick on toimintaelokuva sen puhtaimmassa mahdollisessa muodossa. Erinomaisesti suunnitellut taistelukoreografiat, viisaat sommitelmat ja onnistunut rytmi takaavat upean viihdyttävän genrekokemuksen, joka luottaa omaan osaamiseensa ilman kompromisseja.
TEKNISET TIEDOT
Jälkituotannossa rankasti käsitelty kuva on kauttaaltaan onnistunut. Keltaisen ja sinisen sävyillä vuorattu anti toistaa värien osalta tekijöiden tarkoittamilla leveyksillä, ja tarkkuus on enimmäkseen ajasta hyvä. Mustan taso on niin ikään mahtava ja luo kohtauksiin vakuuttavan synkän tunnelman.
DTS-HD MA 5.1 tarjoaa erinomaisen mallikkaan monikanavamiksauksen julkaisulle. Kaikkein hiljaisempienkin hetkien aikana pienillä yksityiskohdilla vakuuttava raita on kuitenkin omimmillaan elokuvan lukuisissa toimintakohtauksissa, jolloin tilaäänet kiertävät kuuntelutilaa vakuuttavassa synkassa kohtausten tapahtumien kanssa. Oman lisänsä taisteluihin antavat matalat taajuudet, jotka onnistuvat tuomaan efekteihin sen ylimääräisen potkun.
Kommenttiraidalla ohjaajat Chad Stahelski ja David Leitch käyvät varsin puheliaaksi kertoessaan ja vitsaillessaan elokuvan eri aspekteista liittyen aina tuotannon teknisestä puolesta koreografioihin ja näyttelijävalintoihin.
Calling in the Cavalry on kymmenminuuttinen lyhykäinen making of -dokumentti, joka käy läpi tarinan synnyn, näyttelijävalinnat ja hieman toimintakohtauksia. Destiny of a Collective jatkaa ohjaajakaksikon parissa ja kuvailee heidän ohjaustyyliään reilun viiden minuutin koosteessa.
Assassin’s Code tarjoaa puolestaan silmäyksen elokuvan palkkamurhaajien salaiseen maailmaan ja lavastukseen. N.Y.C. Noir jatkaa elokuvan tyylipuolella ja tarkastelee tekijöiden mieltymystä New Yorkin visuaaliseen ilmeeseen.
Don’t F*#% with John Wick keskittyy vartin aikana toimintakohtauksia hivenen syvemmin ja tarjoaa niin näyttelijöiden treenisessioita kuin koreografioiden suunnittelua. The Red Circle jatkaa aiheessa keskittyessään elokuvan puolivälin toimintakohtaukseen yökerhossa.