John Wick: Chapter 2

Valkokankaan oma Baba Jaga saapuu taas niittämään vihollisiaan ja ihastuttamaan katsojiaan muutaman vuoden takaisen yllätyshitti John Wickin jatko-osassa. Länsimaisen toimintagenren uuteen eloon herättänyt kostoraina iski takavasemmalta kovaa ja koreografioidusti, joten John Wick: Chapter 2:n saapumista on odotettu fanien keskuudessa. Onnistuvatko tekijät todistamaan, että kynä on tälläkin kertaa miekkaa tappavampi?

Keanu Reeves palaa nimikkosankarin rooliin lähestulkoon suorilta ensimmäisen perään käynnistyvässä jatkossa. Yksipuolinen sota venäläisiä vastaan on ohi, mutta uusi uhka odottaa jo kulman takana. Vanha lupaus palaa vainoamaan Wickia ja vetää tämän takaisin jo kertaalleen jätetyn ammatin pariin. Lisätäkynä soppaan heitetään seitsemän miljoonan dollarin palkkio miehen päästä, joten vähemmästäkin herää kostonhimot – koiraan ei tällä kertaa sentään kajota.

Stunt-piireistä kameran taakse siirtynyt Chad Stahelski jatkaa John Wick: Chapter 2:n ohjaajana ja Derek Kolstad niin ikään käsikirjoittajana. Jatko-osa laajentaa ensimmäisessä osassa nähtyä organisaatiota ja esittelee sen maailmanlaajuista toimintaa. Keskiössä hyrrää tosin edelleen herra Wickin kostoreissu, mutta ruutuaikaa siunataan yhä enemmän kunniallisen rikosliigan koodistoihin, vaattureihin, palkkatappajiin ja sommeliereihin. Laajentuminen tuntuu jatkolle luontevalta, joskaan ei järin mielenkiintoiselta. John Wick ei säväyttänyt niinkään maailmallaan, vaan tiukalla toiminnalla.

Onneksi tappavaan balettiin ei ole tehty liioin muutoksia. Samalla siitä jää tosin uupumaan alkuperäisteoksen säväyttävyys, sillä kikat on pitkälti jo nähtyjä. John Wick: Chapter 2 vain korottaa panoksia ja lisää määrää, mikä uhkaa toisinaan kääntyä itseään vastaan. Liukuhihnalla päähenkilön teilattavaksi saapuvat rivisotilaat muuttuvatkin monissa tapauksissa vain liikkuviksi maalitauluiksi, joita viimeistellään mahdollisimman näyttävästi. Kun kohtaus venyy minuuttitolkulla, alkaa räiskimiseen jo hivenen kyllästyä.

Toiminta on silti pääosin kaunista katsottavaa ja länsimaisen alaosaston viime vuosien mielekkäintä. Edellisosan tapaan jatko lainaa vaikutteita vahvasti honkkaritoiminnoista ja etenkin John Woon gun fu -estetiikasta. Tuliaseet toimivat tyylitellyn tappavina täsmäjatkeina lähitaistelulle, ja rytmitys on tiukan realistista. Aseissa on rajallinen määrä panoksia, joten tarkat laukaukset ja lataustauot soljuvat harmoniassa toiminnan kanssa. Kohtaukset ovat näyttäviä ja niitä korostetaan tarkkaan valaistuilla kuvauspaikoilla; toiminta ei ole ainoastaan koreografioitu taidokkaasti, vaan se myös näyttää komealta.

John Wick: Chapter 2 tarjoaa lisää läntisen toimintagenren yllättänyttä gun fu -balettia tyylikkäässä ja maailmaa laajentavassa jatkossa. Siitä uupuu kuitenkin ensimmäisen osan tuoreus ja sitä myötä säväyttävyys, mutta lajityypin faneille meno on edelleen parasta, mitä rapakon takaa on vuosiin saatu.