ARVOSANA
MEDIA
Tamperelainen koomikkoryhmä Kummeli on hauskuuttanut Suomen kansaa jo 1990-luvun alusta lähtien. Pöhköhuumorin tunnetuimmat edustajat ovat hidastaneet tahtia tiu’un käännyttyä kuluvan vuosituhannen puolelle, mutta pitäneet fanit silti tyytyväisinä tasaisin väliajoin ilmestyvien elokuvien ja muiden kommervenkkiensä voimin. Näistä viimeisin on ryhmän viides elokuva, Kummeli V.
Aleksi Mäkelän ohjaksiin saapunut ja Heikki Vihisen, Timo Kahilaisen sekä Heikki Silvennoisen käsikirjoittama Kummeli V on paluu hivenen klassisempien Kummeleiden pariin. Juonellisesti elokuvan nivoo yhteen fiktiivinen tieteisfantasia Excalibur IV, mutta käytännössä raina koostuu neljästä irrallisesta ja vaihtelevan laatuisesta tarinasta. Ainekset keitetään tällä erää elokuvateollisuudesta ja sen klassikoista, joille irvaillaan tekijöille ominaiseen tyyliin. Parhaimmillaan Kummeli V onkin totutun huvittavaa ja viatonta hölmöilyä, mutta pahimmillaan pelkkää päämäärätöntä pieruhuumoria.
Paluu menneisyyteen ei kuitenkaan tarkoita puolentoista tunnin edestä yhden hokeman ilmestyksiä, vaan kullekin ministoorille on valettu ihka omat ja täyteläiset hahmot. Toki tuttavuudet ovat yksiulotteisia karikatyyrejä – Silvennoisen rumpuja takovasta Monkki Mähösestä aina Aake Kallialan pienviljelijä Isaskar Toukaan – mutta heidän naurettavuus perustuu muuhun kuin siihen yhteen jo ensimmäisellä kerralla väsyneeksi käyvään lausahdukseen. Joskin poikkeuksena sääntöön on Jukka Rasilan piereskelevä Sakari Äes – kaikki pieruhuumori ei vain ole hauskaa.
Kummeli V kärsiikin eniten epätasaisesta annistaan. Jakauma on valitettavasti vielä kallellaan alkupäähän, jolloin elokuvan jälkimmäinen puolisko tuntuu huumorin ja kerronnan osalta muutamia tärppejä lukuun ottamatta vain vaivaannuttavalta. Kun käsikirjoituksella ei ole antaa myöskään mitään sen syvällisempää, jää suuhun lopputekstien rullatessa lähinnä huono maku. Siitäkin huolimatta, että ensimmäisen parin setin osalta tamperelaishumoristit ovat täysissä sielun voimissa.
Palkittuna ohjaajana Aleksi Mäkelä tuo elokuvaan oman leimansa sommitelmien ja leikkauksen osalta. Toki käsikirjoitus ei ole aivan otollisin dramaturgian visuaaliseen kehystämiseen, mutta pienin näyttävin elein ja kuvakulmin Mäkelä onnistuu antamaan muutamille punch lineille sen ylimääräisen mailin osuakseen kohteeseensa katsojan nauruhermoissa. Kummeli V on myös heittämällä porukan näyttävin tuotos, joskin kuvallisuudessa on silti säilytetty tietty tutunoloinen halpuus.
Kummeli V on valitettavan epätasainen huumoripläjäys. Viaton pelleily onnistuu hetkittäin naurattamaan kuin vanhaan hyvään aikaan, mutta toisinaan läpät jäävät aivan liian teennäisiksi. Kun kerronnasta puuttuu vieläpä syvällinen pohja kokonaan, lepää elokuva vain ja ainoastaan sen vitsien varassa.