Grandmaster, The

Kiinalaisauteur Wong Kar-wai tuo omaleimaisen kerrontansa kungfun maailmaan elokuvassa The Grandmaster. Wing Tsun -tyylin ja muun muassa Bruce Leen opettajana tunnetusta Ip Manista kertova teos on nostalginen rakkaudenosoitus kungfulle, missä tutut teemat kaipuusta ja rakkaudesta yltävät henkilöiden ohella itse lajiin.

Tony Leung saa kunnian esittää nimikkohahmoa kaksi vuosikymmentä kattavassa draamassa, jossa valtavien myllerrysten kohteena olevan Kiinan vaiheita tarkastellaan valtion ominaisimman perinnön kautta. Tuohon ajanjaksoon sisältyvät niin sisällissodan kuin kungfu-koulujen välisen konfliktin vuoksi kahtia jakautunut sekä japanilaisten miehittämä valtio, jossa Ip Man muovaa historiaansa yhtenä arvostetuimpana taistelulajien taitajana.

The Grandmaster ei ole kuitenkaan elämäkertaelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Käsikirjoitus kyllä seuraa Ip Manin vaiheita, mutta yhtälailla se kertoo noiden vuosikymmenten aikana muodostuneiden kungfu-koulujen tarinan. Siten niin Chang Chenin esittämä Razor kuin Zhang Ziyin Gong Er kuuluvat osaksi elokuvan laajempaa kehystä, jossa eri taistelulajien taitajille ja ennen kaikkea filosofioille annetaan puheenvuoro.

Toiminnallisista kohtauksistaan huolimatta elokuvassa keskustelevat nimenomaan ajatukset koulukuntien takana kuin varsinaiset nyrkit niiden edessä. Kar-Wain seesteisen kuvauksen avulla lyöntejä tärkeämmäksi nousevatkin näitä edeltävät viisaudet, jotka tuovat painon kauniiden koreografioiden jatkoksi. Yhtäältä lähestymistapa korostaa elokuvan sentimentaalista kaipuuta tätä kuuluisaa perinnettä kohtaan, mikä nykyään näkyy monissa muissa genren tuotoksissa ainoastaan näyttävinä toimintakohtauksina.

Elokuva ei jää kuitenkaan tyystin vaille näyttäviä yhteenottoja. Toiminta jakaantuu karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toisaalla ovat hieman perinteisempää koreografiaa edustavat taistelukohtaukset, jotka kärsivät ajoittain hivenen sekavasta leikkauksesta. Tyystin toista ääripäätä edustavat sen sijaan taistelulajien mestareiden väliset kaksintaistelut, joissa sulavia liikesarjoja seuratessa tuntuu väistämättä näiden taustalla vaikuttava ajatusmaailma. Parhaimmillaan nämä muistuttavat kaunista tanssiesitystä.

Oman leimansa kaikkeen antaa Wong Kar-wain esteettinen silmä. Yhdessä kuvaaja Philippe Le Sourdin kanssa taltioima elokuva on ohjaajalle tyypillisen kauniseleinen kokemus, jonka tummanpuhuvaa yleisilmettä korostetaan yksittäisillä värien häivähdyksillä ja laseilla. Sommitelmat ovat alusta lähtien tarkkaan harkittua balettia, joka uhkaa jättää toisinaan elokuvan upeat koreografiat varjoonsa.

The Grandmaster on seesteinen balladi kiinalaiselle kungfu-perinteelle. Lajinsa arvostetuimman mestarin kautta kerrottu tarina on ohjaajalle tyypilliseen tapaan paitsi visuaalisesti näyttävä myös kerronnallisesti haikea elokuvakokemus.