Adélen elämä: osat 1 ja 2

Nuoruuden rakkauksista, kasvuajoista ja eroista on julkaistu lukemattomia elokuvia, mutta harvoin yhtä vakuuttavan aitoja kuin Abdellatif Kechichen ohjaama Adélen elämä: osat 1 ja 2. Nuoren Adélen seksuaalisen heräämisen kronikoiva draama on paitsi kahden naispääosan juhlaa, myös koko tunnekirjoa ravisuttava matka läpi elämäntilanteen, jonka jokainen meistä on ainakin kerran elämässään kokenut.

Julieh Marohin Blue is the Warmest Color -nimiseen sarjakuvaan perustuva Adélen elämä: osat 1 ja 2 seuraa lukiolaisikäisen Adélen (Adéle Exarchopoulos) kasvua nimensä mukaisesti kahdessa osassa; ensin hänen seksuaalista heräämistä ja sitten tämän aikuiseksi kasvamista. Kasvun tärkeimpänä katalyyttina on sinitukkainen Emma (Léa Seydoux), jonka kautta Adéle löytää haparoivin askelin oman itsensä.

Kechichen ja Ghalia Lacroixin käsikirjoitus on päällisin puolin kahden henkilön välinen rakkaustarina, mutta pohjimmiltaan se onnistuu kuvaamaan vakuuttavasti myös yhteisön musertavaa vaikutusta oman identiteetin muodostumiselle. Konservatiivisesta perheestä lähtöisin olevalle Adélelle oman seksuaalisuutensa löytäminen on ensiksi taistelua omia kasvatettuja uskomuksia vastaan ja lopulta oman todellisen luonteensa piilottamista niin vanhemmiltansa kuin ystäviltänsä häpeän ja syrjinnän pelossa. Erilaisuudeksi osoittautuminen on valitettavasti edelleen nyky-yhteiskunnassamme stigma, jonka toivoisi jo haalistuneen olemattomiin.

Elokuvan dynamona toimii silti pääosaesittäjien intensiiviset roolisuoritukset. Niin Exarchopoulous kuin Seydoux tulkitsevat hahmonsa vakuuttavalla aitoudella, joka ulottuu pienistä silmien liikkeistä aina kiihkeisiin rakasteluhetkiin. Elokuvan kohua herättäneet aktit näyttävätkin reilusti kummankin näyttelijättären paljasta pintaa, ja paikoin ne jopa häiritsevät muutoin ilmiömäisen upeaa hahmotutkielmaa liiallisella annillaan – lause, jota en ihan heti olisi kuvitellut sanovani kritiikkinä.

Elokuva on kuitenkin Adéle Exarchopoulousin kokonaisvaltaisen suorituksen kannattelema kasvutarina, ja näyttelijä ravisuttaa koko tunteiden kirjoa ilmiömäisen upealla tulkinnallaan. Hänen luonnollista kasvua ujosta lukiolaistytöstä aikuiseksi on suorastaan haltioittavaa katsoa, sillä Exarchopoulous onnistuu heijastamaan kasvojensa ja silmiensä kautta hahmonsa pienimmätkin tunnetilat mestarillisella aitoudella. Etenkin Adélen sanoinkuvaamatonta tyhjyyttä kuvaavat hetket, joissa ulkopuolisia varten päälle puettua maskia pidetään väkisin yllä peittääkseen todelliset tunnetilansa, ovat murskaavan autenttista katsottavaa. 

Adélen elämä: osat 1 ja 2 on vakuuttavan aito kasvukuvaus rakkaudesta ja sen aiheuttamista kivuista, mutta ennen kaikkea se on kahden ilmiömäiseen suoritukseen yltävän naisnäyttelijän taidonnäyte.