ARVOSANA
MEDIA
Yhdysvaltain vuoden 2008 finanssikriisistä eivät kärsineet ainoastaan tavalliset työssäkävijät. Australialaisohjaaja Andrew Dominik tuo tosimaailman taloussuhdanteista ja kapitalismista hupaisan kehyksen elokuvaansa Killing Them Softly, jossa tiukentunut toimeentulo näkyy myös rikollisten toiminnassa.
George V. Higginsin vuonna 1976 ilmestyneeseen Cogan’s Trade -kirjaan perustuva Killing Them Softly on dialogivetoinen rikostrilleri. Kolme pikkurikollista ryöstää varmana pitämän suunnitelmansa turvin paikallisten mafiosojen järkkäämän pokeri-illan, mutta romahtaneen talouden lailla mikään ei enää nykypäivänä ole varmaa. Pian kolmikko huomaakin joutuneensa Jackie Coganin (Brad Pitt), kivenkovan bisnesmiehen ja tunteettoman ammattitappajan, tähtäimeen.
Killing Them Softly soljuu kohtauksesta toiseen kuin rauhoittava joki, joka muuttuu aina ajoittain vuolaaksi koskeksi. Dominikin itsensä adaptoima käsikirjoitus on kyllästetty mustan huumorin ryydittämällä dialogilla, joka vie yhtaikaa tarinaa eteenpäin ja alleviivaa yhteiskunnan sairaalloista mustasukkaisuutta pääomaa kohtaan. Herkulliset keskustelutuokiot siirtyvät syrjään vain hetkittäin, jolloin suiden sijaan soivat aseet tai nyrkit väkivaltaisissa mutta äärimmäisen tyylitellyissä yhteenotoissa.
Dialogipainotteista rainaa kannatellaan upeilla näyttelijäsuorituksilla, joiden takana olevat henkilöt hoitavat pienimmätkin roolinsa vakuuttavalla ammattitaidolla. Sivurooleihin lukeutuvat myös elokuvan näennäiset päähenkilöt, Scoot McNairyn ja Ben Medelsohnin tulkitsemat toheloryöstäjät, joiden onnistunut keikka on ainakin ikimuistoinen. Rahansa menettävänä pokeri-illan pyörittäjänä nähdään lukuisista kovanaamarooleistaan tuttu Ray Liotta, joka tällä kertaa edustaa tosin ketjun pohjimmaista kuonaa.
Varsinaiseen valokeilaan astuvatkin ryöstäjien sijaan näitä jahtaavat tappajat. Brad Pittin sliipattu ja sanavalmis Cogan on elokuvan tematiikan ruumiillistuma, yrittäjä, jonka kauppatavarana ovat ihmisten henki. Richard Jenkins edustaa puolestaan mysteerisen organisaation välittäjää, joka tuo tappobisnekseen huvittavan tulosta tavoittelevan lisävireen pyrkimällä säästämään kaikissa mahdollisissa kuluissa, vaikka se tarkoittaisikin syyllisten pysymistä elävien kirjoissa. Käsikirjoitukseen lisätyn talousnäkymän vuoksi kirjassakin esiintynyt newyorkilainen palkkatappaja jää sen sijaan kokonaisuuden kannaltahivenen turhaksi hahmoksi, vaikka häntä esittävä James Gandolfini tulkitsee viinaan ja naisiin menevän hahmonsa maukkain vedoin.
Lännenelokuvansa Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta visuaalisuudella ihastuttanut Andrew Dominik siirtää tyylikkään kuvakerrontansa myös vaivatta rosoisen pienkaupungin kaduille. Ohjaajan harkitut leikkaukset ja sommitelmat tuovat tunnetta muutoin kovin tunteettomaan maailmaan, ja muutamat kamera-ajot onnistuvat sellaisinaan luomaan kohtauksiin komiikkaa. Tapahtumien taustalla kuultavat Johnny Cash ja Lou Reed viimeistelevät kokonaisuuden.
Killing Them Softly on hirtehisellä huumorilla ryyditetty rikostrilleri, jonka pääpaino pysyy terävässä dialogissa ja mielenkiintoisissa hahmoissa.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun teräväpiirtosiirto on sanalla sanoen virheetön. Veitsenterävä kuva suorastaan säkenöi lukuisista yksityiskohdista. Antia elävöittää filmimäinen kohina, joka ei kuitenkaan heikennä kokonaisuutta. Värimaailma on kauttaaltaan hillitty mutta luonnollinen. Maanläheiset sävyt korostavat erinomaisen syvää mustaa.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus on vakuuttavan moniulotteinen. Dialogivetoisesta annista huolimatta elokuvan äänimaailma antaa tilaa myös lukuisille pienemmille tehosteille, jotka kanavaerottelu toistaa erinomaisella tarkkuudella. Tilaääniä hyödynnetään muutenkin aktiivisesti, ja matalat taajuudet tuovat aggressiivisuutensa rainan toiminnallisempiin kohtauksiin.
Lisämateriaalin kuusi minuuttinen making of -dokumentti on enemmänkin promomateriaalia, jossa näyttelijät kertovat elokuvan rakenteesta. Lisäksi levylle on sullottu neljä poistettua kohtausta, jotka lisäävät tarinaan kokonaisen sivujuonteen.