MEDIA




Toimintasarjojen klassikko ja yhden ikonisimmista postapokalyptisistä estetiikasta luonut Mad Max on huristellut valkokankaalla jo vuodesta 1979 lähtien. Tuolloin trilogiaksi kasvaneet elokuvat saivat jatkoa tämän vuosituhannen puolella, kun ohjaaja George Miller palasi rakastetun universumin pariin raivokkaalla Mad Max: Fury Roadilla. Modernin toimintaelokuvan aatelistoon välittömästi singahtanut merkkiteos saa nyt jatkoa.
Tarkalleen ottaen Furiosa: A Mad Max Saga toimii esiosana vuonna 2015 ilmestyneelle Fury Roadille ja seuraa, kuinka edellisessä elokuvassa Charlize Theronin esittämä Furiosa nousi asemaansa. Uutukaisessa nimikkohahmoa esittävät tosin Anya Taylor-Joy ja Alyla Browne, jotka jakavat nuoren sankarittaren roolin tämän kasvaessa kohti ikonista soturia. Kasvutarinan kautta Miller keskittyy entistä enemmän tarinankerrontaan.
Uutta Fury Roadia odottavat saattavatkin pettyä, sillä laatta pohjassa kaahaavan yhtäjaksoisen toimintakohtauksen sijaan Furiosa on nimestään huolimatta paljon maltillisempi elokuva. Siinä riittää silti runsaasti oktaania ja raivoa, mutta kerronta on kiinnostuneempi avaamaan entisestään hahmoja ja postapokalyptista maailmaa kuin tykittämään tärykalvoille puhdasta nitroa.
Nuoren Furiosan matkassa katsojille esitellään ensin tämän kaapanneen Dr. Dementuksen (Chris Hemsworth) jengi, mutta maailma laajenee hiljalleen Fury Roadissa nähtyyn kolmiodraamaan heimojen välillä. Immortan Joen (Lachy Hulme) johtama linnoitus on luonnollisesti draaman keskiössä, mutta ruutuaikaa siunaantuu entistä enemmän myös luotifarmin ja öljyjalostamon asukkaille, kun Dementus saapuu sekoittamaan pakkaa. Kaiken kaaoksen keskellä Furiosa etsii sopivaa hetkeä paeta kaappaajiltaan.
Elokuva sukeltaakin entistä syvemmälle heimojen välisiin rakenteisiin ja suhteisiin. Vaikka maailmanrakennus on varsin onnistunutta, se ei tunnu lopulta kovin tarpeelliselta. Esimerkiksi luotifarmi kertoi jo nimessään kaiken tarvittavan katsojalle alkuperäisessä Fury Roadissa. Uudet alueet auttavat tosin ruokkimaan tekijöiden luovuutta entisestään, joten upeita rakennelmia ja kulkuvälineitä riittää jälleen tuttuun tapaan. Näkemäänsä osaa siten arvostaa, vaikka Mad Maxin joutomaa ei syvempää maailmanrakennusta olisi välttämättä koskaan kaivannutkaan.
Furiosan oma matka pysyy niin ikään melko määrätietoisena alusta alkaen, joskin sisältää useita vaaran hetkiä sekä yllättävää toivoa rytmityksen takaamiseksi. Taylor-Joy kaappaa onnistuneesti Theronin luoman hahmon haltuunsa ja tekee tästä omansa. Neuvokas ja peloton soturi päästetäänkin elokuvan aikana useaan otteeseen irti niin näyttävissä toimintakohtauksissa kuin herkemmissä hetkissä. Tämän vastapiruna pelaava Hemsworth nauttii niin ikään selkeästi omasta mielenvikaisesta hahmostaan, joka on elokuvasarjaa noudattaen elämää suurempi, mutta silti ehkä karvan verran liian koominen hahmo.
Maltillisemmasta fokuksesta huolimatta Furiosa: A Mad Max Saga on silti lopulta ensisijaisesti toimintaelokuva, joten genren fanien ei tarvitse vaipua epätoivoon. Miller maalaa ruudulle edelleen kauniin kaoottisen postapokalyptisen maailman, jossa riittää vauhtia, tuhoa ja julmuutta. Visuaalisesti Furiosa on edeltäjänsä lailla upeaa ja mielikuvituksellista katsottavaa, mutta se jää Fury Roadin käsinkosketeltavasta runtelusta ja hengensalpaavasta silmäkarkista jälkeen. Suurin ero entiseen onkin harmillisesti ylitsevuotavampi tietokonetehosteiden käyttö, mikä kirjaimellisesti tuntuu myös katsomossa. Elokuvan moottori murisee silti tyydyttävästi, eikä bensanhuurun katkulta saati vääntyneeltä pelliltä voi välttyä.
Furiosa: A Mad Max Saga on erinomainen jatko George Millerin ikoniseen toimintaelokuvasarjaan. Se laajentaa Fury Roadissa esiteltyä maailmaa ja tarjoaa huikeita toimintakohtauksia toisen perään, vaikka kerronta on edeltäjäänsä paljon maltillisempi. Silti elokuvan huikea visuaalisuus, tekijöidensä villinä laukkaava mielikuvitus sekä toiminnan puhdas raivokkuus saa katsojan moottorin mylvimään innosta.