ARVOSANA
MEDIA
Taide on aikamme kuvastin, eivätkä elokuvat poikkea joukosta. Myös Babak Najafin tuore toimintaraina London Has Fallen henkii ympäröivää aikaamme lietsomalla häpeilemättä pelkojamme ja ennakkoluuloja nostaakseen yleistä mielipidettä terrorisminvastaisen sodankäynnin puolesta. Eihän sitä kuvastinta aina voi pelkkään hyvään käyttää.
Gerard Butler palaa parin vuoden takaisen toimintaelokuvan jatkoon Yhdysvaltain salaisen palvelun agentiksi, joka joutuu pelastamaan presidenttinsä tällä kertaa Lontoosta, kun ennenkuulumattoman laaja terroristi-isku onnistuu tappamaan kaupunkiin kokoontuneet valtionpäämiehet ympäri maailmaa – epäonnistuen ainoastaan jenkkien kohdalla. Kyynelille ei jää kuitenkaan aikaa, sillä kaksikon täytyy selvitä yhtäkkiä tappavaksi sotatantereeksi muuttuneesta kaupungista pois elossa.
Näennäisen viattoman toimintakuorensa alle London Has Fallen kätkee ongelmallisen kytköksen nykypäivän vihapuheeseen ja rasismiin. Genrelleen tyypillisen typistetystä dialogista lähtien elokuva ruokkii vallitsevaa ilmapiiriä esittelemällä fiktiivisen terrori-iskun, jota ei kuunaan päivänä voisi toteuttaa sellaisenaan, mutta jonka varjolla päähenkilölle annetaan mandaatti toteuttaa mitä tahansa, kelle tahansa. London Has Fallenin kohdalla siis epämääräisille, Lähi-idästä saapuville terroristeille, joiden kidutuksen aiheuttamasta mielihyvästä päähenkilölle annetaan mandaatin turvin oikeutus ja syy hurrata Amerikkaa katsomossa, kun niin väärän väriset poliisit, sotilaat, pukumiehet kuin perinteiset turbaanipäiset saatetaan yksi toisensa perään Manalaan. Vain jenkeillä on arvoa.
Yhtäältä elokuvaa voinee myös katsoa kaiken yllä olevan vastakohtana, kritiikkinä nykyiselle ilmastolle, mutta sen tunnistamiseen tarvittaisiin jo hyvin värittyneet – ja vääristyneet – kakkulat. Yhtälailla kaiken voi ohittaa tuiki perinteisenä toimintarainana, mutta sekään ei auta. London Has Fallen on oppikirjamainen, halvan budjetin menopeli, jonka karismaton pääosakööri yrittää köhiä kohti maaliviivaa. Puolitoistatuntisen kyllä kestää kivuitta istua, mutta se ei tarjoa sen suurempaa nautintoa kokemuksen vastineeksi.
Pääosa kestosta kuljetaankin pääkaksikon, Butlerin ja presidenttiä esittävän Aaron Eckhartin, matkassa, kun koko muu Lontoo on jämähtänyt ajassa paikoilleen taatakseen esteettömät tilat toimintakohtauksille ympäri kaupunkia. Päähenkilön erikoisosaaminen nostetaan genren perinteiden tapaan yhden miehen armeijaksi, jolle mikään ei ole liian mahdotonta. Toimintaa riittääkin alusta loppuun saakka, joskaan ne ei missään vaiheessa muutu mitenkään ikimuistoiseksi. Yksi pidempi kamera-ajo pyrkii varastamaan saman idean jo lukuisilta muilta yrittäjiltä, mutta harmaapalettisen räiskinnän persoonattomuudesta ei vain jaksa välittää. Sama koskee vähän koko elokuvaa muutenkin.
London Has Fallen on röyhkeän propagandistinen viihdeteos terrorisminvastaisen sodankäynnin puolesta ja ongelmallinen aivot narikkaan -tuote nykyilmapiirin massamarkkinoille. Eikä se kyllä ole edes hyvä toimintaelokuvakaan.