Luokkakokous 2 - Polttarit

Vuonna 2015 kriitikoiden sylkykuppina toiminut Luokkakokous keräsi surkeista arvioistaan huolimatta puoli miljoonaa katsojaa teattereihin, eikä jatko-osan kohtalosta tarvinnut sen jälkeen epäillä. Luokkakokous 2 – Polttarit tuo valkokankaalle takaisin tutun kolmikon jälleen Taneli Mustosen johdolla, eikä ilmeisen toimineeseen kaavaan ole suotta koskettu.

Aku Hirviniemi, Jaajo Linnonmaa ja Sami Hedberg palaavat päärooleihinsa kaveruskolmikkona, jotka aiheuttavat hämmennystä tällä kertaa hautajaisiksi muuttuvissa polttareissa, kun Kalle Lambergin tulkitsema Kikkeli vetää viivat kesken illanvieton. Yksi kuolema ei kuitenkaan pysäytä kaikkien aikojen reissua jatkumasta.

Luokkakokous 2 liikkuu huumorinsa osalta jälleen ronskisti soveliaisuuden tuolla puolen ja enimmäkseen navan alapuolella. Lambergin Kikkeli – ja kikkeli – nousevat tukevasti komiikan keskiöön, kun vanhasta kunnon peniskateudesta pyritään siementämään enimmäkseen epäonnista vitsintynkää. Mukana on myös niin seksiä vastaan hyviä arvioita antavaa toimittajaa, strippareita hautajaisissa kuin kourallinen muita irrallisuuksia, vaan suurinta osaa elokuvan vitseistä vaivaa yksi ja sama ongelma: ne eivät juuri naurata.

Suurin ongelma on komediallisen ajoituksen täydellinen puute ja kameran edessä vaivaava puuduttavan ilmiselvä totisuus, jotka onnistuvat latistamaan ne muutamat ihan onnistuneetkin viritelmät vain vaisuiksi hymynkareiksi. Valtaosa dialogista sekä yksittäisistä sketseistä jää kuitenkin ilman toimivaa kärkeä tai niiden odotetaan hauskuuttavan vain sellaisenaan, kuten polttareiden possuasut tai Linnonmaan jääminen alushoususilleen keskelle Hämeenlinnaa. Poikakolmikon matkassa viettää kyllä sen vajaan puolitoistatuntisen, mutta ei reissusta jää mitään kerrottavaa jälkipolvelle.

Huumorin jäädessä vajaavaiseksi sisältöä ei valitettavasti tarjota myöskään muulla rintamalla. Pienoisena temaattisena taustatukena parisuhderiidat sekä uskottomuus alistetaan lähinnä joko kaiken muun tapaan vitseiksi tai sitten ne lakaistaan mahdollisimman pian maton alle, jotta hahmokaaret saadaan tyytyvään loppuun. Lopputuloksena on kovin unohdettava ja pinnallinen komedia.

Luokkakokous 2 – Polttarit luottaa tuttuun kaavaan, vaan parista onnistumisestaan huolimatta liiallinen totisuus ja koomisen ajoituksen olemattomuus eivät onnistu sen erityisemmin hauskuuttamaan kuin järkyttämäänkään katsojaa.