Maggie

Viimeaikaisten zombielokuvien ja -sarjojen tulvassa Henry Hobsonin esikoisteos Maggie on virkistävä paluuyritys genren alkulähteille. Nykyisten epäkuolleiden tarjotessa tuotantoihin lähinnä verisen pääruuan, keskittyy John Scott 3:n käsikirjoitus kehystämään epidemian pelkäksi taustaksi isän ja tyttären välisen suhteen viimeisille hetkille.

Elokuvan kannalta ei olekaan liioin merkitystä, onko kyseessä zombiepidemia vai muutoin vain tappava sairaus, sillä kerronta keskittyy nimenomaan kahteen päähenkilöönsä. Arnold Schwarzenegger esittää totutusta poikkeavassa roolissa murheen murtamaa isää, joka tahtoo viettää Abigail Breslinin tulkitseman tyttären viimeiset elinpäivät tämän vierellä. Synkästä lopputulemasta ei ole kenelläkään epäilystä, mutta vääjäämätöntä tahdotaan pitkittää silti viimeiseen asti.

Maggien toimivuus nojaa nimenomaan tähän vääjäämättömyyden tunteeseen, joka hyödyntää tehokkaasti nimenomaan zombigenren selkäytimeen taottuja oppeja. Isän saatua tyttärensä kahden viikon etsinnän jälkeen viimein takaisin, on viranomaisten ensimmäiset ohjeet tämän päättämisessä ennen kuin tauti äityy liian pahaksi. Sama tunne sykkii takaraivossa myös sinä seesteisenä hetkenä, kun tytär saa kokea hetken normaaliuden viettäessään iltaa ystäviensä seurassa. Pelon sävyttämät puheet kääntyvät pakostakin kohti parantumatonta tautia, eikä tavallista arkea yrityksestä huolimatta ole enää olemassa.

Nämä hetket jäävät vain valitettavan pieneen osaan. Alakuloinen kerronta etenee enimmäkseen hyvin rauhaisaan tahtiin, ja tekijät antavat haikeiden sävelmien sekä taiteellisten sommitelmien kuljettaa tarinaa verkkaisesti eteenpäin. Isän ja tyttären välinen suhde luodaan pikemmin tunnelman kuin dialogin kautta, joskin rakenteesta poiketaan tosiaan toisinaan peilatakseen tapahtumaa osaksi laajempaa kokonaisuutta. Panostus onkin liiaksi kallellaan tunnelmien maalaamiseen, eivätkä kameran takana olevat ensikertalaiset onnistu välittämään kaivattuja tunteita kunnolla ruudun toiselle puolelle. Ja hahmotutkielmaksi Maggie ei sisällä tarpeeksi itse tutkielmaa.

Hahmovetoisuuden vuoksi elokuva vaatii toimiakseen myös sitä kannattelevat suoritukset, eivätkä tuotannon pääosaesittäjät petä aivan täysin sen suhteen. Schwarzenegger karistaa onnistuneesti aiemmat roolinsa yltänsä esittäessään fyysisesti paljon pienempää ja haavoittuvaisempaa isää. Näyttelijän rajallinen tulkintakyky ei tosin onnistu puristamaan kaikkein emotionaalisimmista kohtauksista sitä ylimääräistä latausta, vaikkei miehen suoritus nyt millään tapaa huonoksi jääkään. Abigail Breslin saa niin ikään muutamiin kohtauksiinsa sopivasti mukaan tunnetta, mutta hän jää pohjimmiltaan käsikirjoituksen ja maskeerauksen vangiksi.

Maggie on poikkeuksellisen draamavetoinen zombielokuva, joka keskittyy epidemian sijaan sen keskellä elävän isän ja tartunnan saaneen tyttären väliseen suhteeseen. Lupaavasta premissistä huolimatta tekijät eivät kuitenkaan onnistu aivan täysin tavoittelemassaan hahmotutkielmassa.