ARVOSANA
MEDIA
Kolmannelle kaudelle ennättänyt Boardwalk Empire jatkaa kieltolain aikaista Atlantic Cityä hallinnoivan poliitikko ja gangsteri Nucky Thompsonin (Steve Buscemi) elämän kronikoimista. Kaupunkinsa vaikutusvaltaisin viinatrokari joutuu tosin tarkastelemaan ympäröiviä liittolaisiaan uusin silmin, kun vaikutusvalta Yhdysvaltain hallituksen riveissä vähenee ja uudet pyrkyrit pääsevät rahan ja vallan makuun.
Uusista tulokkaista kohtalokkaaksi tapaamiseksi muodostuu Bobby Cannavalen tulkitsema Gyp Rosetti, äkkipikainen ja kärsimätön pikkupomo, joka jäätyään sivuun Nuckyn uudesta vallanjaosta päättää estää tämän hedelmällisen Atlantic Cityn ja New Yorkin välisen viinareitin, mikä tulehduttaa puolestaan Thompsonin ja isoa omenaa hallinnoivan Arnold Rothsteinin (Michael Stuhlbarg) välit. Tärkeiden ja arvokkaiden liittolaisten erkaantuessa uudenlaisia näkymiä tarjoaa salaperäinen ja omaan pussiin pelaava hallitusmies Gaston Means (Stephen Root).
Suurten kuvioiden ohella Boardwalk Empire keskittyy kolmoskaudella edellisosien tapaan myös läheisempiin ihmissuhteisiin. Nuckyn kanssa kulissiavioliitossa elävä Margaret (Kelly Macdonald) pyrkii jättämään jälkensä miesvaltaisessa yhteiskunnassa, kun taas välit veljensä murhaa suunnitelleen Elin (Shea Whigham) kanssa pysyvät edelleen tulehtuneina. Entinen liittovaltion agentti ja nykyinen karkuri Van Alden (Michael Shannon) yrittää sietää kanssakollegoittensa pilkkaa ovikaupustelijana, ja Atlantic Cityn vähemmistöä johtava Chalky White (Michael K. Williams) joutuu uudenlaisiin asemiin niin perhe- kuin bisnespuolella. Omia suunnitelmia punovat myös suurkaupunkien pienet tekijät, Al Capone (Stephen Graham), Lucky Luciano (Vincent Piazza) ja Meyer Lansky (Anatol Yusef).
Kuten yllä olevasta listauksesta – joka ei ole edes täydellinen – käy ilmi, pelaajien määrä Boardwalk Empiren pelilaudalla on aiempia osia huomattavasti suurempi ja laajemmalle alueelle levinnyt. Tämä näkyy jo haittaavasti kerronnassa ja muodostaa kauden suurimman ongelman: monet hahmoista eivät saa kunnolla ruutuaikaa ja jäävät pahimmillaan useiksi jaksoiksi täysin pimentoon. Yksi tämän kohtalon kokevista on ensimmäisten kausien mielenkiintoisimmaksi sivuhahmoksi osoittautunut Van Alden, jonka rooli kolmannelle kaudelle on muutettu jostain käsittämättömästä syystä koomiseksi kevennykseksi. Toisaalta taas joillekin vähäinen ruutuaika riittää paitsi hahmon myös tarvittavan tarinankaaren luontiin kuten esimerkiksi Stephen Rootin runollisesti sanailevan huijarimiehen tapauksessa.
Selkeästä ylikansoituksesta huolimatta käsikirjoituksen taso pysyy suurimman osan aikaa laadukkaana. Cannavalen Gyp Rosetti jää kauden suurena pahana hivenen tylsäksi, vaikka näyttelijä tuo varsin omaperäiseen kuumakalleen kosolti persoonallisuutta. Syy ei sinänsä ole hahmossa itsessään, vaan ennemmin suurten kuvioiden mielekkäämmässä annissa. Gypin ja Nuckyn välinen kiista pidetään pitkälti persoonallisella tasolla sen sijaan, että se yhdistettäisiin kunnolla New Yorkin ja yleisesti Yhdysvaltain silloiseen politiikkaan. Sinänsä lähestymistavan kyllä ymmärtää, sillä kolmoskausi keskittyy aiempia osia henkilökohtaisemmin juuri Nucky Thompsoniin ja tämän alati huterammaksi käyvään asemaan niin kaupungin kuin oman perheensä johtohahmona.
Boardwalk Empire vie kolmannella kaudella kerrontaa aiempaa persoonallisempaan suuntaan, kun Nucky Thompson joutuu entistä ahtaammalle niin ulkopuolisia kuin perheen sisältäkin tulevien uhkien noustessa esille.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun kuvanlaatu on alusta loppuun saakka puhdasta priimaa. Veitsenterävä anti paljastaa rikkaan maailman yksityiskohtaisen kauneuden upeissa otoksissa, joiden värimaailma antaa parastaan. Sävyjen skaala vaihtelee laajalti kohtauksesta toiseen, mutta lopputulos säilyy aina erinomaisena niin kirkkaissa ulkotiloissa kuin hämyisissä kellareissa. Mustan eri tasot levittäytyvät niin ikään luonnollisina ja virheittä kuvaan.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus ei jää kuvan armoille. Viettelevän eläväinen ääniraita seuraa elokuvan monipuolista maailmaa herkeämättä ja ansioituneesti. Tilakanavat toistavat pienimmätkin detaljit tarkasti ja kierrättävät luonnollisenoloisesti tehosteita tapahtumien mukaan. LFE-kanavat viimeistelevät kokonaisuuden upean hienovaraisella balanssilla, joka nousee tarpeen mukaan vastaamaan kohtausten intensiteettiä.
Kuudelle jaksolle siunatuilla kommenttiraidoilla tekijät käyvät läpi episodien teemoja, kohtausten syntyjä ja taustoja. Useimmiten varsin puheliaissa keskusteluissa on mukavasti pikkutietoa ja jaksoja tukevia anekdootteja. Lisäkivaa jaksoihin tarjoaa aiemmista kausista tuttu kuva kuvassa -toimintoa hyödyntävä Boardwalk Chronicle, joka kertoo sarjan tapahtumista, henkilöistä ja lokaatioista niiden näkyessä ruudulla.
Puolituntisessa Director’s Chairissa ohjaajat Tim Van Patten ja Allen Coulter käyvät läpi koottuja jaksoja ja analysoivat ne läpikotaisin niin tarinallisesta kuin teknisestäkin vinkkelistä. Tunnin edestä tallennetut Newsreelsit sisältävät puolestaan 24 pienoiskoosteen edestä sarjassa nähtyjen hahmojen, kohtausten ja tapahtumien tosimaailmalliset vertauskohteet. Aiheet käsittelevät muun muassa naislentäjiä ja sukupuolen asemaa yleisesti, kieltolain aikaisia toimenpiteitä sekä Gaston Meansin ja Dean O´Banionin taustoja.
Scorsese on Season 5 on viisiminuuttinen selonteko sarjan historiasta ja kolmos kauden merkityksestä kokonaisuuden kannalta itse Martin Scorsesen kertomana. New Characters on puolestaan samanpituinen läpikäynti kauden uusista hahmoista. American Empires on kattavahko tekstimuotoon puristettu infopaketti kolmoskaudella nähtävien henkilöiden ja rikosorganisaatioiden tosielämän vastineista. Julkaisun kruunaa vartin mittainen kakkoskauden kertaus Distilling Season 2.