ARVOSANA
MEDIA
Ihmisoikeuksien puolesta taistellut ja elämäntyöstään Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Nelson Mandela tunnetaan parhaiten tämän 27 vuotta kestäneestä poliittisesta vankeudesta, jonka syyt ovat yhtälailla vahvasti sidoksissa miehen peräänantamattomaan taisteluun sortoa ja syrjintää vastaan. 1900-luvun merkittävimpiin henkilöihin ja Afrikan poliittisiin johtajiin lukeutunut Mandela oli kuitenkin eläessään paljon muutakin, minkä Justin Chadwickin Mandela: Pitkä tie vapauteen yrittää esittää.
William Nicholsonin käsikirjoittama elämäkertaelokuva alkaa Mandelan lapsuusvuosista, mutta pikakelaa tapahtumat nopeasti miehen asianajaja- ja poliittisen uran aluille 1940-luvulle. Brittien siirtomaajuuret olivat tuolloin edelleen vahvasti läsnä, eikä tummaihoisella valtaenemmistöllä ollut muun muassa äänioikeutta tai juuri muitakaan vapauksia. Mandela nousi ystäviensä tukemana kansansa suurimmaksi äänitorveksi valkoista sortovaltaa vastaan, mutta joutui maksamaan asemastaan myös raskaan hinnan.
Valitettavasti hinta ei ollut kaiken sen arvoinen, jos Chadwickin elokuvaa on pidettävä minään mittapuuna. Nelson: Pitkä tie vapauteen käy kyllä pääpiirteittäin läpi merkkihenkilön tärkeimmät vaiheet ja sivuaa jossain määrin myös Winnie Mandelan poliittista taistelua, mutta vajaa kaksituntinen rakenne jää liian pintapuoleiseksi syyniksi. Tapahtumat esitellään vain tavan vuoksi, mutta niiden taakse ei lähdetä rakentamaan syitä tai dramaturgiaa. Lähestymistapa on miltei dokumentaarinen, mutta sellaisenaankin tarkastelu jää turhan pinnalliseksi ja taustoittamattomaksi.
Pahiten tämä näkyy nimenomaan hahmoissa, jotka jäävät osaavista näyttelijöistä huolimatta kovin sieluttomiksi. Idris Elban tulkitsema Nelson Mandela ja Naomie Harrisin väkivaltaisempaan etenemiseen ajautuva Winnie jäävät karkeiksi karikatyyreiksi, joiden sisälle pitäisi onnistua sukeltamaan tunnettujen uutisotsikoiden filmatisointien kautta. Esimerkiksi Mandelan lähes kolme vuosikymmentä kestänyt vankila-aika sivuutetaan hahmon kannalta miltei kokonaan, eikä toivottua kasvua ja kehitystä pääse näin syntymään. Onneksi tekijät ovat uskaltaneet kaapia kehykseensä myös vähemmän hohtoisia hetkiä esittämiensä hahmojen elämästä.
Nelson: Pitkä tie vapauteen jää elokuvana liian laihaksi ja dokumenttina turhan pinnalliseksi. 1900-luvun vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin lukeutuvan Nelson Mandelan elämäkertaelokuva onkin lähinnä pikakelaus miehen tärkeimmistä hetkistä, mutta se ei onnistu sukeltamaan sen syvemmälle kohdehenkilönsä sisälle.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun teräväpiirtosiirto on upeaa katsottavaa. Tarkka anti paljastaa lukuisia yksityiskohtia niin hahmojen kasvoilta, vaatteista kuin seinien tekstuureista. Syvät mustat tuovat kohtauksiin luonnollista syvyyttä, ja maltillinen värimaailma henkii kohtauksiin eloa.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus luo vakuuttavan tunnelmallisen kotiteatteriympäristön, joka toistaa niin kaukaiset äänet kuin ravisuttavat räjähdykset erinomaisella tarkkuudella ja paikannuksella. Tilaääntä hyödynnetään niin ikään upeasti luodakseen immersiivinen kokemus yhtälailla vankilassa ollessa kuin valtavassa yleisöjoukossa. Myös matalat taajuudet tukevat kohtauksia hienovaraisesti ja paikoin tuntuvasti.
Parikymmenminuuttinen making of -dokumentti käy läpi Nelson Mandelan vaikutuksia ja niiden siirtämistä elokuvamuottiin, tuotannon hakemasta tyylistä, autenttisuudesta ja teemoista.
Julkaisun neljä muuta lisämateriaalia jatkaa tuotannon eri vaiheiden parissa noin seitsemän minuuttia kestävillä koosteilla. Production Design käy läpi lavasteita ja tekijöiden pyrkimystä autenttisuuteen, Music & Mix antaa äänen säveltäjille ja heidän musiikille, Blue Bolt tarkastelee elokuvan hienovaraisia tietokonetehosteita ja Costume & Prosthetics keskittyy nimensä mukaisesti maskeeraukseen sekä puvustukseen.