ARVOSANA
MEDIA
Kauan sitten, kaukaisella 1970-luvulla George Lucas loi sittemmin massiiviseksi universumiksi laajentuneen Star Warsin, jonka tuorein osa on viimein täällä. Star Wars: The Force Awakens käynnistää seitsemännen elokuvan myötä jo sarjan kolmannen erillisen trilogian, joskin kronologisen jatkumon myötä alkuperäiskolmikon faneja hellitään varsin nostalgisissa tunnelmissa.
J. J. Abrams korvaa uutukaisessa Lucasin ohjaajana ja nappaa tähtilaivaston ohella myös Tähtien sodan ansioluetteloonsa. Alkuperäistrilogiankin käsikirjoittajatiimissä ollut Lawrence Kasdan auttaa puolestaan yhdessä Abramsin ja Michael Arndtin kanssa kasaamaan käsikirjoituksen kohdilleen, joskin valtaosa tarinan rakenteesta, tunnelmasta ja juonikuvioista on napattu suoraan sarjan käynnistäneistä elokuvista.
Kolmisen vuosikymmentä Jedin paluun jälkeen sijoittuva The Force Awakens suuntaa katseensa jälleen kaukaiseen galaksiin. Jedeistä viimeinen, Luke Skywalker (Mark Hamill), on kadonnut tähdille tietämättömille, ja miehen olinpaikkaa etsivät niin kapinalliset kuin Galaktisen Imperiumin jäänteistä noussut Ensimmäinen ritarikuntakin. Osapuolten väliseen sotaan ajautuvat myös puolitahtomattaan perheensä menettänyt Rey (Daisy Ridley) ja entinen iskusotilas Finn (John Boyega), jotka saavat vahingossa haltuunsa Skywalkerin sijainnin paljastavan kartanpalasen.
Originellista synopsiksesta huolimatta The Force Awakens on monella tapaa alkuperäisen Tähtien sodan toisinto. Juonen tarkempi syyni seuraa lähes yksi yhteen ensimmäisen osan rakennetta, joskin tekijät pyrkivät muuntelemaan yksityiskohtia pienillä variaatioilla. Yksittäiset muutokset ovat riittäviä tuodakseen kohtauksiin mukavasti tuoreutta, mutta samanaikaisesti isojen linjojen samankaltaisuus eliminoi uutukaisesta kaiken yllätyksellisyyden. Toisaalta klassinen tarina hyvästä ja pahasta toimii edelleen varsin hyvin – aivan kuten alkuperäisteoskin.
Elokuvan erottaa puhtaasta uusioversiosta vain vanhojen tuttujen hahmojen paluu. Harrison Fordin Han Solo, Carrie Fisherin Leia sekä Millenium Falcon ovat täsmäisku sarjan pitkäaikaisimmille faneille, mutta Abrams suuntaa viisaasti trilogian alkua kohti uusia tekijöitä. Ikoniset hahmot luovat toki kohtauksillaan välittömän sillan rakastettuun alkuperäiseen trilogiaan, eivätkä he tunnu vain pakonomaiselta täytteeltä, mutta uutukaisen todelliset sankarit ovat silti saagaan ensimmäistä kertaa saapuvat kasvot. The Force Awakens on jatkumoa, mutta se on samalla myös uuden alkua. Tosin toivoa sopii, ettei kaksi seuraavaa osaa toisinna ihan vastaavasti Imperiumin vastaiskua ja Jedin paluuta, sillä viitteitä siihen suuntaan on nähtävillä.
Verrattain tuntemattomat Ridley ja Boyega ottavat pääroolinsa haltuun samalla uskottavuudella kuin Ford, Hamill ja Fisher heitä ennen, joskin virkistävästi galaktista diversiteettiä on tuotu tällä kertaa myös moninaisten muukalaisotusten ohella varsinaisiin pääosaesittäjiin. Etenkin elokuvien yleisen kangistunutta sukupuoliasetelmaa hyödynnetään uusimmassa osassa moneen otteeseen onnistuneesti myös komediallisissa merkeissä, joskin varsinaiset roolihahmot jäävät monin paikoin vielä kovin etäisiksi. Toisaalta The Force Awakens on monin paikoin selkeästi vasta trilogian avaava teos, joten monien hahmojen sielunelämän suhteen pantataan tietoa tulevia osia varten. Elokuva ei tästä huolimatta tunnu puutteelliselta, vaan hahmot ovat riittävän syvällisiä viihdyttääkseen koko keston ajan.
Toisaalta yleistä viihtyvyyttä auttaa se, ettei The Force Awakens edes yritä olla muuta kuin suuri esikuviensa nostalgialla sävytetty toismaailmallinen seikkailu kaukaisessa galaksissa. Ja sellaisenaan se myös toimii. Reilu parituntinen saattaa seurata alkuperäistä trilogiaa vankkumattoman fanin silmin vähän liian tiiviisti, mutta samaan aikaan saagaa ollaan selkeästi tuomassa uudelle yleisölle. Hahmojen välinen dynamiikka, rytmitys ja toiminta on sen sijaan – muutamia marginaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta – takuuvarman universaalista viihdettä, joka ei vaadi tuekseen vahvoja fanilaseja tai niiden puutetta.
Abrams on myös viisaasti pysyttäytynyt poissa liiallisesti tietokonemaisuudesta, mikä näkyy varsin tuoreena kokemuksena myös esteettisesti. Pienoismallien ja maltillisesti toteutettujen tietokonetehosteiden yhdistelmänä The Force Awakens on kahden maailman kaunis symbioosi, jossa huikea näyttävyys yhdistyy sujuvaan tarinankerrontaan myös toimintakohtausten sisällä. Niin hävittäjien välisiä kahnauksia kuin valomiekkojen taistoa ei ole lähdetty pilaamaan liiallisella yrittämisellä, ja oikeastaan vain yksi hivenen turhaksi jäävä takaa-ajokohtaus olisi voitu sivuuttaa kokonaan paremman rytmin takaamiseksi.
Star Wars: The Force Awakens on odotettu jatko tunnetulle saagalle, jonka viimeisimmät teokset ovat jättäneet fanit nyrpeiksi. Tuorein osa ei petä viihtyvyyden osalta ketään, mutta samaan aikaan vähän liian orjallinen toisinto sarjan alkuperäisteoksista tuntuu turhan riskittömältä ratkaisulta. Uudenvanha anti on silti varsin makoisa paluu kaukaiseen galaksiin.