MEDIA
Buddy-genren jatkoksi saapuu Tim Storyn toimintakomedia Ride Along, jonka etupenkeille istahtavat Ice Cube ja Kevin Hart. Kyttäelokuvan premissin virkaa ajaa poliisikouluun haaveileva Barber (Hart), joka yrittää saada tyttöystävänsä kovaksi keitetyn etsiväveljen (Cube) hyväksynnän kihlajaisiin ja päätyy tämän pelkääjän paikalle todistaakseen olevansa mies. Vitsinä alkanut kokeilu muuttuu kuitenkin totiseksi, kun kaksikko pääsee salaperäisen Omarin jäljille.
Ride Alongin kohdalla ennakko-odotukset eivät tuota vesiperää. Kuten kaikki buddy-elokuvat, myös Ride Along luottaa pääosaesittäjiensä väliseen kemiaan. Hartin ja Cuben välillä sellaista ei ole, vaan molemmat tyytyvät kanavoimaan omia lahjojansa toista vasten, joskin jälkimmäisen kohdalla näiden filmaattisten lahjojen olemassaolosta on vielä epäselvyyttä. Hartin komiikasta voidaan olla niin ikään montaa mieltä, mutta ainakin tällä kertaa näyttelijä onnistuu tuomaan hyperaktiivisen itsensä pääosin onnistuneesti. Todellisia vatsanreväyttäjiä ei kannata tosin odottaa.
Elokuvan todellinen syypää on kuitenkin Greg Coolidgen, Jason Mantzoukasin, Phil Hayn ja Matt Manfredin yhdessä raaputtama käsikirjoitus, jonka ponneton säilä ei anna näyttelijöille edes mahdollisuutta. Muutamissa irrallisissa kohtauksissa on hetkensä ja Hartin improvisaatiolahjoille täytyy nostaa hattua, mutta muutoin Ride Along toistaa samaa, tylsää kaavaa, jossa Barber lähetetään neuvottelemaan milloin lasten, milloin jengiläisten kanssa lopputuloksen ollessa aina identtinen. Irtonaiset kohtaukset tekee entistä laimeammaksi se, etteivät tekijät ole jaksaneet väsätä vitseilleen huipentumaa, vaan ne katkaistaan yksinkertaisesti passittamalla ruudulle kahden pennin Samuel L. Jackson -kopio.
Myös elokuvan suuremmat juonikuviot ja ajatukset tuntuvat lähinnä jälkeenpäin lisätyiltä mielijohteilta kuin oikeasti tarpeellisena sisältönä. Koko Omar-kuvio edistyy yllätyksettömästi eteenpäin omalla painollaan, kun taas keskustelut yhteistyön tärkeydestä tai videopelien ja todellisuuden vastakkaisuuksista tuntuvat monin paikoin vain päälle liimatuilta yrityksiltä kalastella halpoja nauruja. Kranaattien viiden sekunnin sytytysajat tai maasta kerättävät lippaat ovat huumorin osalta kaiken lisäksi hyvin valikoivaa osastoa, mutta silti aivan yhtä epäonnistuneita yrityksiä komiikalle.
Ride Along tarjoaa vaisun buddy-komedian, jonka suurin syyllinen on tuotannon takana lymyilevä käsikirjoittajanelikko. Vaisut hahmot, onneton tilannekomiikka ja irtonaiset kohtaukset eivät pelastaisi edes hyvillä näyttelijöillä varustettua elokuvaa.
TEKNISET TIEDOT
Kuvanlaadun osalta julkaisu tarjoaa upeaa tiirattavaa. Niin yö- kuin päiväsaikaan tapahtuvat kohtaukset toistuvat erinomaisella terävyydellä ja erottelukyvyllä. Värisävyt pysyvät kauttaaltaan luonnollisina, ja upeat mustan tasot tuovat kuvaan luonnollista syvyyttä.
Aggressiivinen DTS-HD MA 5.1 -miksaus ei jätä kylmäksi. Voimakkaat matalat taajuudet tukevat vakuuttavalla tenholla niin isompia räjähdyksiä kuin moottorien hevosvoimia, eivätkä maltillisemmatkaan tehosteet jätä aiheitta narinaan. Tilaerottelu ja dynamiikka ovat niin ikään kiitettävällä tasolla. Niin sivuttais- kuin syvyyssuunnassa tapahtuva pannaus kuulostaa virheettömän luonnolliselta.
Tuotantopuoleen keskittyvä materiaali on pätkitty pienempiin, viiden minuutin koosteisiin. Kev & Cube’s Wild Ride keskittyy pääosakaksikkoon, heidän väliseen kemiaan ja luonteisiin, kun taas Anatomy of the Big Blast ja An Explosive Ride antaa puheenvuoron toiminnalle ja niiden suunnittelulle.
Lisäksi levylle on tallennettu poistettuja, vaihtoehtoisia ja pilalle menneitä kohtauksia.