Musta torni

Stephen Kingin tuotanto elää parhaillaan uutta renessanssia valkokankaalla ja televisiossa. Tuotteliaan kauhukirjailijan magnum opus, Musta Torni -kirjasarja, on viimeisin elokuvamuotoon kääntynyt teos, jota fanit ovat odottaneet jo vuosia ilon ja kauhunsekaisin tuntein. Vaan kuten hyvin moni muukin Kingin elokuvaksi kääntynyt teos, myös Musta torni sijoittuu sinne spektrin huonompaan päähän.

Kirjailijan polveileva, yksityiskohtainen ja moniulotteinen kirjasarja supistuu Nikolaj Arcelin ohjaksissa suoraviivaiseksi toimintarainaksi, josta uupuu niin maailmanluonti kuin vetävä tarina. Arcel, Akiva Goldsman, Jeff Pinkner ja Anders Thomas Jensen ovat yrittäneet mahdotonta ja pyrkineet kääntämään valtavan lähdemateriaalin puolitoistatuntiseksi elokuvaksi, joka saa alkuperäisteosten suitsutuksen tuntumaan ansaitsemattomalta. Musta torni tuntuukin alusta loppuun saakka hyvin merkityksettömältä tusinatuotteelta.

Tom Taylor nähdään elokuvan pääroolissa outoja unia näkevänä Jakena, joka tempautuu tahtomattaan ikiaikaiseen sotaan hyvän ja pahan välillä joutuessaan mustiin pukeutuneen miehen (Matthew McConaughey) kohteeksi. Paetessaan tämän kätyreiltä Jake törmää kuitenkin toisessa ulottuvuudessa olevaan pyssysankariin Rolandiin (Idris Elba), jolla on omat syyt päästää mustiin pukeutunut mies hengiltä.

Mustan Tornin elokuvasovitus vain vihjailee Kingin luomasta laajemmasta mytologiasta ja suostuu antamaan katsojilleen ainoastaan universumin alkeet kaiken koossa pitävästä tornista ja tätä puolustamaan uskotusta sekä tuhoa haluavasta henkilöstä. Muutoin niin henkilöhahmot, eri ulottuvuudet kuin niitä kansoittavat moninaiset otukset jäävät pimentoon tai korkeintaan pieniksi nyökkäyksiksi alkuperäisteoksen lukeneita kohtaan. Lopputuloksesta ei synny kuitenkaan aivan niin sekava elokuva kuin alkujaan voisi kuvitella, mutta kerrontaa ei silti voi sanoa järin mukaansatempaavaksi tai edes mielekkääksi.

Musta torni pyrkiikin olemaan suurempi elokuva kuin se todellisuudessa on, mikä lähdemateriaalin huomioiden pitää toki paikkansa. Itsenäisenä teoksena elokuva ontuu silti hyvin pahasti, sillä tarvittavaa taustoitusta ei yksinkertaisesti ole riittävästi puolitoistatuntiseen elokuvaan. Katsojan kannalta ainoa konkreettinen seurattava lanka on juonta edistävän kolmen päähenkilön kautta saatava, mutta paperinohuiksi jäävät henkilöt sekä tympeän yksinkertainen kostotarina eivät jaksa kannatella kerrontaa. Kun jostain suuremmasta viittailutkin jäävät ainoastaan juuri viittailuiksi, ei elokuvalla ole tarjota mitään muuta. Tapahtumat vain etenevät sokean kostoreissun motivoimana, eivätkä henkilöhahmot kehity tai heihin myöskään vaikuta mitkään kerronnan tapahtumat.

Harmillisesti katsojan kannalta elokuvaa eivät kannattele edes toiminta saati visuaalisuus. Verrattain hääppöisillä erikoistehosteilla varustettu raina ei tosin efektitykitykseen edes tähtääkään, mutta ne harvat tehosteet on silti peitetty tarpeettoman synkkään yleisilmeeseen, josta ei erota kunnolla edes muitakaan tapahtumia. Toiminta ei sekään liioin ilahduta etenkin markkinoiden viimeaikaisten hittien rinnalla, ja vaikka Rolandin pyssytaidot ovat ajoittain varsin näyttävät, ne eivät ole kuitenkaan riittävät. Audiovisuaalisesti elokuva kulkeekin rinnan muun kerronnan kanssa ja painuu jo lopputekstien rullatessa unholaan.

Musta torni on Stephen Kingin suositun kirjasarjan odotettu filmatisaatio, joka hylkää kuitenkin kaiken josta alkuperäisteokset ovat tulleet tunnetuksi. Suoraviivainen ja yllätyksetön toimintaelokuva tuntuukin alusta loppuun saakka hyvin merkityksettömältä tusinatuotteelta.