Oldboy

Spike Lee ajautuu tukalaan asemaan uusimmalla ohjaustyöllään Oldboy. Arvostetun korealaismaestro Chan-wook Parkin alkuperäisen sovituksen uusioversio kääntää kymmenen vuoden takaisen mestariteoksen länsimaiselle yleisölle sopivammalle kielelle, eikä edes yritä viedä touhua sen pidemmälle. Lopputulos on esikuvansa miltei identtinen kopio, jonka olemassaololle on vaikea keksiä tarkoitusta.

Joe Doucett (Josh Brolin) on kusipää. Erään humalahakuisen yön jälkeen mies herää teljettynä pieneen hotellihuonetta muistuttavaan vankilaan, jossa hän viettää elämänsä seuraavat kaksi vuosikymmentä pelkkä televisio seuranaan. Vapauduttuaan aivan yhtä hämärin perustein kuin joutui alkujaan vangituksikin, mies ryhtyy selvittämään kuka teon takana oikein on ja ennen kaikkea miksi.

Garon Tsuchiyan ja Nobuaki Minegishin samannimiseen mangaan perustuva Oldboy on tällä kertaa Mark Protosevichin käsialaa. Toimintatauhkasta tunnettu kirjuri ei poikkea lestistään uutukaisensa parissa, mikä näkyy kovin sieluttomana ja valmiiksi pureskeltuna kostorainana. Mysteeriä kyllä puretaan hiljalleen, kuten hyvän trillerin kuuluukin tehdä, mutta sen ratkaisut alleviivataan niin paksuin vedoin, ettei oivallus synny vahingossakaan omin avuin.

Tärkeimmät hahmot jäävät kaiken lisäksi etäisiksi – pahimmillaan lähes sarjakuvamaisiksi karikatyyreiksi – mikä saa myös koko elokuvan tuntumaan ravisuttavan trillerin sijaan merkityksettömältä toimintapätkänä. Siinä missä Park toi sovitukseensa moraalista pohdintaa ja herätti kysymyksiä koston oikeutuksesta, Lee tyytyy filmaamaan oman versionsa poikkeuksellisesti vaille sanomaa. Vuosimalli 2013 luottaakin enemmän väkivaltaan ja shokkiarvoon, joita ei alkuperäisversiossakaan suotta karsastettu. Siinä niille oli sentään temaattinen syy olla mukana.

Leen näkemys ei ole kuitenkaan missään mielessä huono, mutta siitä uupuu täysin ohjaajalle tyypillinen omaleimaisuus. Kantaaottavana miehenä Oldboysta puuttuu kokonaan itse kantaaottavuus. Vihaisista monologeistaan tunnettu käsikirjoittaja ei ammenna samaa vihaa elokuvaan, jonka tärkeimpänä motiivina on kosto – tuo vihoista sokaisevin. Sovituksessa ei ole oikeastaan mitään tunnistettavaa Leetä, edes visuaalisessa muodossa, mikä saa Oldboyn tuntumaan vain laiskalta käännökseltä ilman yritystä tai halua tehdä asioita toisin. Eikä se toimi valitettavasti edes kaupallisesta näkökulmasta katsottuna.

Taustalla vaikuttaa varmasti osittain ongelmallinen tuotanto ja tuotantoyhtiön saksiin tarttuneet puoli tuntia, jotka myöhemmin palautettuna saattavat pelastaa ainakin osan rainasta. Toisaalta kerronta ampuu jo itseään jalkaan liiallisella vakavuudella, joka on ristiriidassa elokuvan tavassa tehdä muutamista tärkeistä hahmoista sarjakuvamaisia karikatyyrejä. Sama liioittelu vaivaa oikeastaan myös kaikkia muita shokeeraavaksi tarkoitettuja kohtauksia; elokuvaa on yksinkertaisesti vaikea ottaa tosissaan. 

Oldboy on suoraviivainen kostoraina, joka on ohjaajalle epätyypillisen hengetön veto. Sotansa aiemmin sanansäilällä taistellut Spike Lee tarttuukin nyt hivenen fyysisempään materiaaliin, mutta ei onnistu muokkaamaan aiheesta kuin shokkiarvoon perustuvan toimintapätkän.