ARVOSANA
MEDIA
Nuorille suunnattu zombikomedia ParaNorman on muun muassa Coraline ja toinen todellisuus -elokuvasta tunnetun Laika-studion hurmaava koko perheen animaatio. Pienessä kaupungissa asuva Norman on koulukiusattu nuorukainen, jota ilkutaan tämän eriskummallisen kyvyn vuoksi: hän pystyy näkemään ja puhumaan kuolleille. Mutta kun vuosisatoja vanha noita herättää kuolleet haudoista jahtaamaan ihmisiä, ainoastaan Normanin erilaisuus voi pelastaa kaupungin tuholta.
Chris Butlerin ja Sam Fellin ohjaama ParaNorman on kunnianosoitus vuosikymmenten takaisille kauhuelokuville, ja eritoten zombigenrelle. Butlerin idea lapsille suunnatusta zombielokuvasta syntyi puhtaasti konseptin olemattomuudesta. Hän halusi tuoda ihailemansa genren sellaisessa muodossa, että perheen pienimmät pystyvät sen katsomaan vanhempiensa seurassa, vaikka pikkuisen saattaisi jännittääkin. Aikuisille lähestymistapa tarjoaa puolestaan kosolti viittauksia genren klassikoihin.
Käsikirjoitus hyödyntää kauhugenren kautta myös Butlerin omia lapsuuden kokemuksia. Elokuvan teema pyörii erilaisuuden ympärillä, ja yksinäinen, omissa oloissa elävä Norman on ohjaaja-käsikirjoittajansa alter ego. Tematiikka toistuu päähenkilönsä ohella koko repertuaarissa, aina zombeista hivenen väärällään olevaan kaupunkiin. Ajatus on vilpitön, mutta naiivi lähestymistapa ei kohenna käsikirjoituksen muita puutteita.
Butler on nimittäin käsikirjoittaja auttamattoman noviisi. Tummana nuorten satuna hänen teos peilautuu automaattisesti studion aiempiin tuotoksiin, mutta tarinankertojana Butler jää kauaksi Tim Burtonista (Corpse Bride) saati Neil Gaimanista (Coraline). Tarina soljuu liian vaivihkaa käännekohtaansa, eikä tarinan kannalta tärkeään Normaniin tai hänen kykyihin ennätä kunnolla tutustua. Kirjava sivuhenkilökavalkadi jää niin ikään yksiulotteisiksi, ja ainoat piristävästi erilaiset ja sielukkaat hahmot ovat – hieman yllättäen – elokuvan aivottomat zombit.
Studion todelliset avut ovat onneksi toisaalla. ParaNorman on jälleen uskomattoman upeaa artistityötä. Jokainen yksittäinen kuva on täpötäynnä mitä erikoisimpia yksityiskohtia ja uraauurtavia erikoistehosteita, jotka saavat maailman kirjaimellisesti eloon. Vessapaperista tehdyt aaveet tai käsitöitä, tietokonetehosteita ja piirrettyjä efektejä yhdistävä noita ovat vain pienen pieni osa elokuvan tarkoin harkittua ulkoasua. Viimeisimpien tekniikoiden mukaantulo on vienyt myös kasvoanimaation täysin uusiin sfääreihin.
ParaNorman on hurmaava koko perheen animaatio. Lapsille suunnattuna zombielokuvana se tarjoaa perheen pienimmille sopivin annoksin huumoria, jännitystä ja värikkäitä hahmoja, mutta tarinalliset heikkoudet saavat sen unohtumaan pian katsomisen jälkeen.
TEKNISET TIEDOT
Teräväpiirtosiirto tekee artistien yksityiskohtaisille luomuksille oikeutta. Canonin järjestelmäkameralla kuvattu elokuva toistaa yksittäiset vaatekappaleet ja pienenpienet säröt seinissä uskomattomalla tarkkuudella. Kirkkaat värisävyt tuovat synkkiinkin kohtauksiin upeasti eloa. Kokonaisuus on kauttaaltaan ehtaa demomateriaalia.
3D on niin ikään onnistunut. Tarkkuus pysyy teräväpiirtosiirron tapaan erinomaisena, joskin laskeva kontrasti näkyy hämärämmissä kohtauksissa pehmoisissa taustoissa. Samaisesta syystä johtuen myös väritaso tippuu huomattavasti 2D-siirtoon nähden, mutta kuva säilyy siitä huolimatta erittäin värikylläisenä ja kauniina. Kolmiulotteisuutta hyödynnetään elokuvassa nimenomaan tuntuvan tilan ja syvyyden luonnissa, ei turhanpäiväisissä kikkailuissa.
DTS-HD MA 5.1 -raita seuraa upeaa kuvallista antia. Tilakäyttö on onnistuneen elävä, ja takakaiuttimet vakuuttavat milloin huoneen täyttävästä puheensorinasta, milloin myrskyävästä ukkosesta. Äänimaailman detaljien paljous ja niiden terävyys toistuu muutenkin suorastaan hengästyttävällä vimmalla. Matalat taajuudet nousevat upeasti hallitsevaan asemaan elokuvan loppupuolella, kun zombit viimein nousevat haudoistaan. Toki LFE-kanava tukee kohtauksia hyvin jo ennen kuolleiden puheenvuoroa.
Kommenttiraidalla Chris Butler ja Sam Fell syväluotaavat tuotannon perustuksista lähtien. Erittäin informatiivisen kommentin tueksi kaipaa välillä liikkuvaa kuvaa keskustelun aiheista. Onneksi juuri sitä tarjoaa kolmen vartin mittainen Peering Through the Veil -dokumentti, jossa käydään paikoitellen samat löpinät kuin kommenttiraidalla. Siitä huolimatta pikkutarkan suunnittelu- ja kuvausprosessin näkeminen on jokaisen pikkupojan unelma. Ekstraosuuden kruunaa mainosmateriaaliksi kelpaavat lyhytdokumentit sekä alustavat animaatiokohtaukset.