ARVOSANA
MEDIA
Christopher Millerin ja Phil Lordin pienoiseksi hitiksi noussut absurdi animaatio Poutapilviä ja lihapullokuuroja saapuu muutama vuosi myöhemmin odotetun jatko-osan voimin. Judi ja Ron Barrettin alkuperäisteoksen sijaan kakkososa jatkaa eteenpäin noudattaen täysin originellia käsikirjoitusta, jonka riveistä vastaavat John Francis Daley, Jonathan Goldstein ja Erica Rivinoja. Omasta mustejäljestä huolimatta Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2 nyökkää hyvin paljon alkuperäisen tekijäkaksikon suuntaan.
Kotikaupunkinsa hulluksi heittäytyneeltä keksinnöltään pelastanut Flint Lockwood (Bill Hader) saa yllättävän vierailun ja kutsun päästä osaksi keksijälegenda Chester V:n (Will Forte) idearikasta Live-korporaatiota, joka on ottanut hoitaakseen nuorukaisen ruokaan hautautuneen saaren puhdistusoperaation. Sulavaliikkeisellä kelmillä ei tosin ole täysin puhtaat jauhot pussissa, minkä huomaavat myös Flint ystävineen matkatessaan takaisin kotisaarensa radikaalisti muuttuneisiin ympäristöihin.
Jatko-osan puikkoihin saapuu alkuperäiskaksikon sijaan ohjaaja-alokkaat Cody Cameron ja Kris Pearn, jotka vievät tarinan hivenen maltillisemmille mutta edelleen hyvin ruuantäytteisille vesille. Lähtökohtaisesti Poutapilviä ja lihapullokuuroja 2 lainaa edeltäjänsä lisäksi hyvin paljon menneiltä seikkailuklassikoilta, kuten King Kongilta ja Jurassic Parkilta, sukeltaessaan yhä syvemmälle viidakoksi muuttuneen saaren ytimeen. Parhaimmillaan elokuva onnistuukin toisintamaan saman esikuviensa kaltaisen ihmeen tunteen, kun lumoavan kauniit maisemat ja niissä temmeltävät otukset paljastetaan ensimmäistä kertaa. Tosin dinosaurusten ja ylisuurten gorillojen sijaan nämä tuttavuudet ovat tyystin erilaisia ruokayhdistelmiä.
Innovatiiviset ruokamonsterit ja ennen kaikkea näiden värikkään osuvat nimet edustavat kevyen koko perheen animaation parasta antia. Tacotiilien ja katkarapusimpanssien kaltaiset otukset ovat eittämättä myös tekijöiden fokuksessa, sillä vaikeasti suomennettavien nimien – ja vitsien – varaan lähes tyystin rakennettu seikkailu ei tarjoa liioin muuta koettavaa. Elokuva on kyllä äärimmäisen värikäs ja kekseliäs tuotanto ulkoisesti, mutta siitä puuttuu melkein tyystin niin lasten kuin aikuisten kaipaama vauhdikkuus, jännitys ja kertakäyttöviihteeksi jääviä ruokaeläimiä lukuun ottamatta viihteellisyys.
Toiminnallisuuden sijaan käsikirjoittajat keskittyvätkin luomansa maailman esittelyyn ja hahmojensa kehitykseen. Valitettavasti jälkimmäinen jää muun sisällön tapaan vain hieman löyhäksi ja irtonaiseksi kudelmaksi. Vaikka tarinan pohjimmaisena teemana on silti ihan varteenotettava sanoma ystävyyden tärkeydestä, ovat tekijät halunneet panostaa tarmonsa ennemmin ulkoiseen antiin. Elokuva onkin äärimmäisen upeaa katsottavaa, mutta se jää sielultaan kovin ontoksi.
Poutapilviä ja lihapullokuuroja 2 on värikäs ja paikoin herkullisen omaperäinen seikkailu Jurassic Parkia muistuttavissa ympäristöissä, mutta valitettavasti sen sisällöllinen ja viihteellinen anti jäävät visuaalisuuden varjoon.
TEKNISET TIEDOT
Elokuvan värikäs anti siirtyy vaivatta teräväpiirtoformaattiin. Ääriterävä kuva häikäisee yksityiskohdilla ja läpikuultavuudella, mikä saa elokuvan näyttämään ilmiömäisen upealta. Runsas värien käyttö antaa lisäpotkua jo entuudestaan upealle annille, ja tekijöiden visioima kuvasto onnistuu hämmästyttämään niin tarkkuuden kuin sävyjenkin osalta.
3D-siirto ei häpeä vähäulotteisemman rinnalla lainkaan. Väriloisto ja terävyys säilyvät lasien läpi katsottuna käytännössä ennallaan. Muutaman yksiväriset objektit, kuten Chester V:n parta menettää hitusen detaljistaan, mutta muutoin anti on todella vakuuttavaa katsottavaa. 3D-efektikin tarjoaa kuvaan luonnollista syvyyttä ja avaruutta, mikä herättää monet saarella tapahtuvista kohtauksista uudella tapaa eloon.
DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on yhtä värikäs ja elävä kuin kuvakin. Erinomainen tilanluonti luo vakuuttavan immersiivisen ympäristön niin San FranJosen ruuhkiin kuin kotisaaren viidakoihin. Taustahälyn ohella myös yksittäiset tehosteet on paikannettu upealla tarkkuudella ja luonnollisuudella. Matalat taajuudet tukevat niin ikään tapahtumia mukavasti.
Kommenttiraidallaan ohjaajat Cody Cameron ja Kris Pearn johdattelevat katsojat värikkääseen ruokamaailmaan. Informatiivisen turinoinnin ohella käydään läpi niin näyttelijävalintoja, 3D-suunnittelua, elokuvan teemoja kuin muita tuotantoon liittyviä seikkoja, mikä tekee raidasta oikein kiinnostavaa kuunneltavaa.
Neljä minielokuvaa on tehty tietokoneanimaation sijaan käsin. Selkeästi hieman pienemmille suunnatuissa elokuvassa hieman pienempään osaan jääneiden sivuhahmojen seikkailuja eri ympäristöissä, mitkä muistuttavat monella tapaa lauantaiaamujen päättömiä piirrettyjä.
Seitsemän noin viidenminuutin mittaista koostetta muodostavat julkaisun making of -dokumentin. Production Design: Back in the Kitchen kertoo tekijöiden suunnanmuutoksesta, elokuvan suuruudesta ja värikkyydestä, kun taas Cloudy Cafe: Who’s in the Menu antaa puheenvuoron ääninäyttelijöille. Yksittäiset pätkät antavat hyvän joskin hivenen puutteelliseksi jäävän kuvan tuotannon eri osa-alueista, kuten tietokonetehosteista, lopputekstien suunnittelusta ja tekijöistä.
Lopuksi levylle on tallennettu Cody Simpsonin musiikkivideo ja muutama poistettu kohtaus.