MEDIA
DreamWorks Animation jatkaa epätasaista linjaansa tasaisen varmasti uutuusanimaatiollaan Turbo. Selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu vauhtiraina on kuluneista palikoista ratansa rakentava höpsöily, jonka värikkäällä annilla pyritään peittämään elokuvan sisällölliset puutteet.
Turbo (Ryan Reynolds) tahtoo osallistua edes kerran elämässään Indy 500 -kisoihin, mutta valitettavasti haaveita vastaan sotii tosimaailman realiteetit: Turbo on etana. Mutta myös kaikkein pienimmätkin toiveet saattavat tuottaa joskus tulosta, ja kun limainen sankarimme saa vahingossa vereensä kilpa-auton nitrometaania, huomaa Turbo olevansa viimein eläinkuntansa nopein yksilö – ja valmis kisaamaan.
Darren Lemken, Robert D. Siegelin ja David Sorenin käsikirjoitus kaapii aineksensa samasta kierrätyskorista kuin muutkin viimeaikaiset perheanimaatiot. Pienen yksilön halu saavuttaa jotain elämäänsä suurempaa on loppuratkaisusta lähtien nähty valkokankaalla jo lukemattomia kertoja, eikä Turbo tee rakenteeseen juuri muutosta. Tosin esimerkiksi Lentsikoista ja Autoista poiketen DreamWorksin animaatio yhdistää kuvitteellisen fantasiamaailman osaksi todellisuutta viemällä etanan kisaamaan nimenomaan ihmisiä vastaan. Tosin vaikka käsikirjoittajat kovasti yrittävät tästä ristiriidasta repiä hauskuutta, ei kokonaisuus toimi odotetulla tavalla.
Turbo on huumoriarvoltaan muutenkin kovin pliisu. Vitsien tynkä on jopa yllättävän vähäinen, ja ne harvat onnistumiset syntyvät lähinnä onnistuneiden biisivalintojen johdosta. Kerronnallisesti rakenne poikkeaa myös jossain määrin totutusta, sillä montaasimaisen treenisession sijaan elokuva keskittyy päähenkilön ja hänen veljensä (Paul Giamatti) sekä näiden ihmisverrokkien (Michael Peña ja Luiz Guzmán) väliseen suhteeseen. Kerran supervoimat saatuaan Turbo on jo lyömätön, joten esteet tielle kasataan varsinaiseen kisaan ilmoittautumisen lisäksi veljesten huolenpidosta ja jokseenkin teennäisestä muutoksen pelosta.
Ontohkoa sisältöä korvaa värikäs ja puolivälin jälkeen myös vauhdikas ulosanti. Tekninen osaaminen on länsimaisissa animaatiostudioissa noussut viimevuosina korkealle, eikä Turbo jää tämän suhteen poikkeukseksi. Tosin pelkällä taidolla ei nykymaailmassa enää pitkälle pötkitä. Vaikka elokuva tarjoaa visuaalisesti varsin laadukasta jälkeä, jää ehein terä saavuttamatta yksityiskohtien ja varsinkin omaperäisyyden puutteen vuoksi.
Turbo on värikäs, vauhdikas ja katsojansa aliarvioiva animaatio. Väsyneistä osista koostettu moottori näyttää ulkoisesti ihan kivalta, mutta alkaa köhiä jo kauan ennen kuin ruutulippu ennättää edes heilua.