Raakalaiset

Oliver Stone siirtyy viihteelle ohjaustyössään Raakalaiset. Kalifornialaisten nuorten Benin (Aaron Taylor-Johnson) ja Chonin (Taylor Kitsch) marihuanabisnes kukoistaa hyvin. Kaksikko käärii tuohta miljoonittain ja molemmat rakastavat elämänsä naista, O’ta (Blake Lively). Sopuisa ménage à trois muuttuu kuitenkin piinaavaksi trilleriksi, kun meksikolaiskartelli haluaa mukaan poikien bisneksiin ja kidnappaa pantiksi näiden rakastetun.

Yhteiskunnallisista elokuvistaan parhaiten tunnettu Stone heittää poliittisen ajattelun hetkeksi vapaalle, ja keskittyy lähes täysin viihdyttävän kaksituntisen kuljettamiseen. Taustalla on toki sanomaa, pääasiallisesti Yhdysvaltojen ongelmalliseen huumetrafiikkiin liittyen sekä pari hivenen irrallisempaa heittoa korruptiosta, mutta fokus on silti tiukasti kolmen päähenkilön ympärille rakennetussa suhteessa ja siihen kohdistuvasta ulkopuolisesta paineesta.

Don Winslowin alkuperäisteokseen perustuvan käsikirjoituksen takana ovat kirjailijan lisäksi Shane Salerno ja Stone itse. Lähtökohdiltaan juoni on hyvin yksinkertainen, mutta useat henkilöt ja päällekkäiset juonittelut tekevät kerronnasta monisyisemmän. Paikoitellen kieroilu uhkaa kääntyä lähes itsetarkoitukselliseksi, mutta Stone onnistuu välttämään pahimmat sudenkuopat – loppuratkaisua lukuun ottamatta. Kestossa olisi muutoinkin ollut varaa karsia jokunen kymmenminuuttinen.

Oman lisänsä kerrontaan tuo visuaalisen ja sisällön välinen kontrasti. Lämpöinen Kalifornia paistattaa elokuvan auringon valoon ja kirkkaisiin väreihin, mikä on täysi vastakohta huumemaailman raakuudelle ja kolkkoudelle. Kuvaaja Daniel Mindel tuntee molempien maailmojen sävyt ja tuo yhtäältä maanpäällisen kauneuden kuin sisätilojen ankeuden upeasti esiin. Parhaimmillaan elokuva onkin näiden kahden maailman risteyskohdissa, jolloin Stonen tarkat visiot ilmenevät upeasti editoiduissa toimintakohtauksissa.

Pääosakolmikko Taylor-Johnson, Kitsch ja Lively hoitavat kannattelevat roolinsa antaumuksella. Varsinkin Kitsch todistaa huimapäisenä Chonina, että oikean ohjaajan käsissä myös hänet voi mieltää näyttelijäksi. Ben on puolestaan kaksikon lempeämpi puoli, jonka Taylor-Johnson tulkitsee juuri sopivalla annoksella inhimillisyyttä. Blake Lively tarinan katalyyttinä ja kertojana tulkitsee kovia kokevan nuorukaisen roolin niin ikään onnistuneesti, joskin hänen hahmonsa on kirjoitettu turhan ilmeiseksi juonen työkaluksi.

Sivuhahmoista Benicio Del Toron Lado on meksikolaiskartellin luottotappaja, jonka puutarhabisnes toimii oivana kulissina toimeksiantojen todellisille luonteille. Del Toron tulkinta hahmosta tuntuu välillä käyvän vain puolitehoilla. Pelättynä huumeparonina nähdään Salma Hayek, jonka kylmäävän kuoren särkee Livelyn O. Hahmojen välille syntyvä äiti-tytär-suhde on hivenen kaukaa haettu, vaikka asiaa pohjustetaan läpi elokuvan. John Travolta pyörähtää maneereinensa elokuvassa läpimätänä huumeagenttina, jonka syyttävä puheenvuoro ennen viimeistä tykitystä taitaa olla enemmän Stonen kuin varsinaisen hahmon sanomaa.

Raakalaiset poikkeaa ohjaajansa tyypillisestä tuotannosta. Ajatustasolla se ei liioin tarjoa mitään kannettavaa, mutta puhtaana viihteenä se antaa taidokkaan ja toiminnallisen katselukokemuksen.