Red Dawn

John Miliuksen kasariklassikko Punaisen vaaran uudelleenpäivitys on selviytynyt tuotantolimbosta viimein markkinoille. Jo vuonna 2009 valmistunut Red Dawn joutui rahoitusvaikeuksista johtuen hetkeksi hyllylle, mutta neljä vuotta myöhemmin on viimein koittanut punaisen auringonnousun aika. Vaan kuinka kestää vanha kasarivillitys uuden päivän valoa?

Yhdysvaltalainen pienkaupunki herää eräs syksyinen aamupäivä täysin toisenlaiseen aamuun. Taivaan täyttävät pohjoiskorealaiset lentokoneet, jotka tiputtavat sadoittain laskuvarjosotilaita, ja maan pinnalla käydään jo täyttä valloitussotaa uuden hallinnon perustamiseksi. Joukko nuorukaisia ei kuitenkaan niele vierasperäistä pakotetta vaan pakenee läheiseen metsään, josta käsin he ryhtyvät vastarintaan kotikaupunkinsa puolesta.

Sotafanaatikko Miliuksen alkuperäisteos oli pohjimmiltaan puhdasta popcorn-viihdettä, mutta sen taustalta pystyi lukemaan ohjaajalle tyypillistä yhteiskuntakriittisyyttä. Dan Bradleyn uusioversio ei sen sijaan ole muuta kuin patrioottista kansantunteen nostatusta, jossa siloposkiset nuorukaiset käyvät taistoon pientä suurta pahaa vastaan samalla, kun taustalla pauhaa sankarilliset sävelet. Siinä mielessä elokuvassa on hyvin paljon samaa 1980-luvun lukuisiin amerikkalaisiin toimintaelokuviin, joiden tarkoituksena oli kiillottaa kansallista itsetuntoa hävittyjen sotien jälkimainingeissa. Nykypäivänä sellainen on onnekseen vähän liiankin ilmeistä.

Red Dawn ei kestä tarkastelua edes toimintaelokuvana. Stunttityöläisenä paremmin tunnetun Bradleyn esikoisteos on kerronnallisesti ilmeetön ja rakenteeltaan vaisu tapaus. Toimintakohtaukset soljuvat ilman todellista koreografiaa ja puute pyritään peittää lisäämällä räjähdysten ja ammusten määrää. Carl Ellsworthin ja Jeremy Passmoren käsikirjoitus saa lisäksi koko sissitouhun näyttämään ylenpalttisen helpolta, mikä tekee puolestaan pohjoiskorealaisista sotilaista avuttomia nössöjä.

Käsikirjoituksen ongelmat yltävät myös hahmokerrontaan. Ellsworthin ja Passmoren tarkoituksena on tuskin edes ollut luoda syvällisiä henkilöhahmoja yksinkertaisen toiminnan raameihin, mutta siitä huolimatta persoonat jäävät yksipuolisiksi ja täysin kehittymättömiksi. Chris Hemsworth nousee kylmän solttupojan roolissaan elokuvaa kannattelevaan asemaan, jota vasten Josh Peckin esittämän velipojan olisi tarkoitus tuoda hieman inhimillistä näkökulmaa. Muut sivuhenkilöt, Josh Hutcherson ja Jeffrey Dean Morgan mukaan lukien, jäävät sen sijaan täysin käyttämättömiksi.

Red Dawn on ala-arvoista popcorn-viihdettä, jonka raamiton toiminta ja yltiöisänmaallinen paistatus eivät tarjoa mitään muistettavaa. Puolitoistatuntisena leffana kokemus on onnekseen nopeasti ohi.