MEDIA
Omien sanojensa mukaan satoja ihmisiä murhannut palkkatappaja Richard Kuklinski eli vuosien ajan kaksoiselämää, josta hänen vaimolla, kahdella tyttärellä ja pojalla ei ollut mitään käsitystä. Ensimmäisen murhansa jo 13-vuotiaana suorittanut sosiopaatti sai kutsumanimen The Iceman tavastaan, jolla hän yhdessä vaiheessa jäädytti uhrinsa, ettei heidän tarkkaa kuolinaikaa saataisi selville. Mies jäi lopulta kiinni vuonna 1986 ja tuomittiin elinkautiseen. Hän kuoli vuonna 2006.
Ariel Vromenin osuvasti nimetty The Iceman kuvaa kylmäävän tappajan kaksoiseloa tämän toimiessa Gambinon mafiaperheeseen kuuluvan Roy DeMeon alaisuudessa. Vromenin ja Morgan Landin käsikirjoitus perustuu Anthony Brunon kirjaan The Iceman: The True Story of a Cold-Blooded Killer sekä miehestä tehtyyn haastatteludokumenttiin The Iceman Tapes, mutta ottaa fiktiivisiä vapauksia tehdäkseen päähenkilöstä hivenen lähestyttävämmän.
Kuklinski on fiktiivisessä muodossaankin tunteeton tappaja, mutta Vromen ja Land tuovat hahmoon hieman myötätuntoa ja kasvua miehen perheen kautta. Roolin loistavasti tulkitsevan Michael Shannonin vuoksi lähestymistapa välttää kuitenkin otolliset sudenkuopat, sillä näyttelijän vähäeleinen suoritus saa Kuklinskin tuntumaan silti murhaajalta alusta loppuun asti. Toki todellinen esikuva ei käsitellyt läheisiään lähellekään yhtä silkkihansikkain, mutta viihteellisyyden nimissä toteutus on varsin onnistunut.
Elokuva ei tosin onnistu vastaamaan siihen kiintoisimpaan kysymykseen: mikä ajaa ihmisen tekemään jotain tällaista. Ehkä siihen ei ole edes tarkoitus saada vastausta, jos sellaista on ylipäätään olemassakaan, mutta käsikirjoitus epäonnistuu siitä huolimatta menemään päähenkilönsä mielen sisälle. Potentiaalisen henkilökuvan sijaan elokuvasta muodostuu lopulta hyvin suoraviivainen dramatisointi, jossa varsinaiset tappamisetkin esitetään hahmon tapaan vaille tunteita ja merkitystä.
The Iceman on kuvaamansa palkkatappajan tapaan kylmä ja tunteeton henkilökuvaus, joka olisi toiminut paremmin sukeltamalla syvemmälle päähenkilönsä pääkoppaan.
TEKNISET TIEDOT
Kuva jättää toivomisen varaa. Teräväpiirtosiirto toistaa haalean värimaailman lähteelle uskollisena muttei järin näyttävänä. Kylmät sävyt tarttuvat myös heikohkoihin mustan tasoihin, jotka saavat synkän kuvauksen näyttämään ennemminkin harmaalta. Tarkkuus on onneksi kohdillaan.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus kattaa tehtävänsä kuvaa paremmin. Tilakanavat ovat alusta lähtien aktiivisessa käytössä, ja taustahäly laskeutuu luonnollisesti kuuntelutilaan. Pannaukset seuraavat onnistuneesti ruudulla näkyviä tapahtumia, ja yksittäiset tehosteet toistetaan selkeästi ja tarkasti tulosuunnasta.