ARVOSANA
MEDIA
It-alan edesmennyt pioneeri Steve Jobs ennättää parin vuoden sisällä valkokankaalle jo toistamiseen. Tällä kertaa Apple-gurun sovittaa elokuvamuottiin Aaron Sorkin, joka perustaa teoksensa Walter Isaacsonin Steve Jobs -elämäkertaan. Tosin toisin kuin vuonna 2013 julkaistu Jobs, miehen kokonimeä kantava uutukainen ei kuitenkaan kronikoi koko kattavaa uraa, vaan keskittyy ainoastaan kolmeen yksittäiseen julkistukseen.
Danny Boylen ohjaksissa Steve Jobs vie katsojat kolmeen ajanjaksoon vuosina 1984, 1988 ja 1998. Applen historiassa kyseiset vuodet tunnetaan myös Macintoshin, NeXTin ja iMacin julkistuksina, joita ennen käytävät keskustelut kulisseissa muodostavat elokuvan kokonaisuuden. Näiden hetkien aikana ei käydä kuitenkaan läpi miehen varsinaisia saavutuksia, vaan pikemminkin puidaan tämän sosiaalisia puutteita.
Jobs oli tunnettu vaikeasta persoonasta, eikä tätä piirrettä edes yritetä pehmentää tämän valkokangassovituksessa. Michael Fassbenderin haltuun ottama roolihahmo nähdään elokuvassa käytännössä tunteettomana miehenä, jonka aikaansa aavistuksen edellä ollut persoona ei ole kiinnostunut muusta kuin itse tuotteesta. Keskustelujen aikana kylmäävää kyytiä saavatkin niin varsinaisesta laitteesta vastanneet kollegat, Steve Wozniak (Seth Rogen) ja Andy Hertzfeld (Michael Stuhlbarg), kuin tämän entinen tyttöystävä (Katherine Waterston) ja oma lapsi, joita kohtaan Jobs ei osoita minkäänlaista näkyvää myötätuntoa.
Kolmen yksittäisen julkistuksen yhteen sitovana draamankaarena ovatkin Waterstonin tulkitsema Chrisann Brennan ja pariskunnan tytär, joiden suhdetta ja ennen kaikkea Jobsin isäroolia elokuva pyrkii tutkiskelemaan. Tärkeänä lisäapuna kolmiodraamassa on Jobsin vierellä pysynyt markkinointivastaava Joanna Hoffman (Kate Winslet), joka pyrkii luovimaan kollegansa emotionaalista kompassia edes hitusen oikeaan suuntaan. Jobs ei siltikään näyttäydy järin suopeassa valossa, joskin muutamat kohtaukset onnistuvat hieman raottamaan ja ehkä jopa löytämään lämpöä kylmän nerokkuuden takaa. Tosin hivenen ironisesti valtaosa näistä kohtauksista on tekijöiden itsensä kuvittamaa, eivätkä pohjaudu millään tavalla todellisuuteen. Dramaturgisesti ne onnistuvat löytämään kuitenkin oikeat sävelet tunneskaalalla.
Laiminlyödyn parisuhteensa ulkopuolelta Steve Jobs ei tarjoa kuitenkaan paljoa katsojalle – etenkään perustavanlaatuista elämäkertaa odottavalle. Sorkin keskittyy tälläkin kertaa henkilöhahmoihin ja eritoten dialogiin – aivan kuten The Social Networkin kohdalla – mutta luottaa katsojan tuntevan päähenkilön jo entuudestaan. Visionäärin saavutuksia, taitoja tai pohjimmiltaan luonnettakaan ei lähdetä sen kummemmin avaamaan tai tarkastelemaan, vaan huomio keskitetään lähes yksinomaan isä-tytär-suhteeseen. Muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta varsinainen persoona hahmon takana jää etäiseksi ja yksioikoisen tunteettomaksi, mikä toisaalta voi kuvastaa Jobsia täydellisesti, mutta se ei tee hänestä järin mielenkiintoista seurattavaa.
Steve Jobs on jo toinen yritys sukeltaa viimeisten vuosikymmenten suurimman it-nimen persoonallisuuden taakse, mutta Sorkinin sujuvasta dialogista huolimatta tavoitteessa ei edetä pintaa syvemmälle.
TEKNISET TIEDOT
Kolmella eri kuvauskalustolla kuvattu elokuva tarjoaa hyvin vaihtelevan visuaalisen kokemuksen myös teräväpiirtosiirrollaan. Alun 16-millisellä kuvatut kohtaukset ovatkin kokonaisuuteen nähden pehmeitä, rakeisia ja värisävyiltään haaleita, mutta ne toistetaan juuri tekijöiden haluamalla tavalla. Kuvan terävyys, värisävyjen kylläisyys sekä mustan tason luonnollinen syvyys paranevat aikakausi aikakaudelta, ja kokonaisuus on uskollinen mutta silti äärimmäisen onnistunut siirto.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus tarjoaa yllättävän elävän kokemuksen, vaikka Sorkinin tyylille uskollisesti kyseessä on hyvin vahvasti dialogivetoinen elokuva. Eri kuvaustyyleistä johtuen myös äänimaailma aktivoituu mitä edemmäksi kerronnassa edetään, mutta tilakäyttöä hyödynnetään hienovaraisesti läpi elokuvan ja matalat taajuudet saavat yleisömeren innostuksen tuntumaan myös kotisohvalla saakka.
Ensimmäisellä kommenttiraidalla kuullaan Danny Boylea, joka käy omalla puheenvuorollaan pitkälti samoja asioita kuin julkaisulla nähtävässä dokumentissa. Ohjaaja kertookin pikkutarkasti kolmeen osaan jaetun elokuvansa rakenteesta, sen tuotannollisista eroista ja hahmoista sekä näiden tulkinnoista.
Toiselle kommenttiraidalle saapuvat puolestaan käsikirjoittaja Aaron Sorkin sekä leikkaaja Elliot Graham, jotka paljastavat omia taustojaan elokuva-alalla ja keskittyvät siinä lomassa enemmän elokuvan kerronnallisiin ja kuvauksellisiin puoliin. Kaksikon raita kärsii vain melkoisista hiljaiseloista aina välillä.
Kolmen vartin mittainen Inside Jobs -dokumentti on jaettu kolmeen pienempään osaan, mutta kokonaisuus kattaa mielenkiintoisen siivun tuotannon taustoja menemättä kuitenkaan kovin teknillisiin mittoihin. Tekijät puhuvatkin koosteissa muun muassa elokuvan valitusta rakenteesta, teatterimaisesta harjoitteluperiodista sekä kunkin osion ajankuvaan vaikuttaneista piirteistä niin musiikin kuin kuvauslokaatioiden suhteen.