Eloonjääneet: Kausi 1

Postapokalyptisten sarjojen jatkoksi matkaa Eloonjääneet, joka sijoittuu 97 vuotta Maata ravisuttaneen ydinsodan jälkeen. Ihmiskunnan rippeet ovat pakkautuneet yhdistyneistä avaruusasemista koostuvaan Arkkiin, joka kiertää hiljalleen oletetusti elinkelvotonta kotiplaneettaansa ympäri. Aseman ikääntyvien olosuhteiden pakosta uusi yhteiskunta joutuu kuitenkin riskeeraamaan sadan nuorisorikollisen hengen lähettämällä nämä kohti radioaktiivista Tellusta toiveinaan Maan mahdollinen uudelleenasutus.

Jason Rothenbergin luoma sarja lähtee käyntiin vähän ennen nuorten vapaapudotusta, mutta jatkaa kerrontaansa läpi kauden sekä Maassa olijoiden että avaruusasemalle jääneiden silmistä. Yhtäältä rakenne pysyy yhtenäisenä seuratessaan kummallakin tasolla ihmiskunnan kamppailua omasta tulevaisuudesta, mutta samalla tekijät luovat myös täysin itsenäiset tarinalinjat ja ongelmat niin Maan nuorukaisillekin kuin heidän ja omaa kohtaloaan kiertoradalla pohtiville aikuisillekin. Dramaturgisista syistä johtuen näiden kahden osapuolen välinen kommunikointimahdollisuudet luonnollisesti vaurioituvat laskeutumisen aikana.

Monitasoinen kerronta toimiikin Eloonjääneiden eduksi, sillä se antaa tekijöille monia teemoja ja moraalisia pohdintoja käsiteltäväksi. Näistä tärkeimmät pyörivät nimenomaan selviytymisen ympärillä ja siihen liittyvän rajanvedon määrittelemiseen. Nuorten keskuudessa kyseessä on uuden yhteiskunnan muodostamat ensiaskeleet niin lakien, johtajuuden kuin ihan arjen selviytymisen osalta, kun taas avaruusasemalla pohditaan poliittisten valtapelien ohella kuinka hidastaa vääjäämättä loppuvaa happea mahdollisimman vähin ihmisuhrein. Näiden käsittelyssä tekijät ottavat paikoin jopa yllättävän rohkeita askelia.

Kyseessä on kuitenkin tuntien ennen kaikkea teini-ikäisille katsojille suunnattu sarja, mikä myös valitettavasti näkyy. Ihmissuhteet ja pakolliset teinidraamat nousevat  varsinkin sarjan alkupuolella vähän liian korostetusti esille, eikä aivan kaikelta vältytä vielä kauden päätteeksikään. Kesken kiireellisten hetkien aikana käytävät keskustelut parisuhteen statuksesta tai jakson välein vaihtuvat kumppanit tuntuvat liioitellun käsikirjoitetuilta kohtauksilta muutoin varsin mallikkaasti kynäiltyjen rakenteiden seassa. Hahmojen välistä dynamiikkaa sekä olosuhteita rukataan välillä muutoinkin vähän liian ilmiselvin kääntein kohti parempaa tai huonompaa lopputulosta vain, jotta jakson draamakaari saataisiin toimimaan. Tunnelmaa ei myöskään helpota täysillä popitettavat radiohitit hahmojen kannalta ikimuistoisten hetkien aikana, mutta nämäkin onneksi katoavat loppua kohden lähes kokonaan.

Teinihäröily ei onneksi nouse missään vaiheessa liian suureen osaan, vaan tekijät pysyttelevät pääosin luomiensa teemojen ympärillä. Maanpinnalla jännitettä luodaan myös lostmaiseen tapaan esittelemällä jo alkumetreillä niin planeetan uudet kuin vanhatkin asukkaat, joita kuitenkin käytetään onnistuneen säästeliäästi. Uhka pidetään jatkuvasti läsnä, mutta kerronta keskitetään nuorten väliseen ryhmädynamiikkaan ja näiden keskinäisiin ongelmiin. Tekijät vihjailevat myös lähes salakavalasti mahdollisia tulevaisuuden suuntia hyvin pienin elein viedessään ensimmäistä kautta huomattavasti erilaisempaan suuntaan kuin aivan ensijaksoista käy ilmi. Sarja tuntuukin löytävän haluamansa otteen vasta kauden puolivälin tietämillä.

Eloonjääneet on pohjimmiltaan teineille suunnattua parisuhdedraamaa, mutta se tarjoaa onneksi sisältöä myös kovemmasta tieteisfiktiosta kiinnostuneille katsojille. Temaattisesti yllättävän rohkea ja miljööltään mielenkiintoinen avaus paranee loppua kohden ja onnistuu pitämään otteissaan myös kohderyhmänsä ulkopuolelle jäävän katsojan.