MEDIA
Legendaarinen Studio Ghibli -perustaja Hayao Miyazaki jättää hyvästit animaatiolle elokuvallaan Tuuli nousee. Tatsuo Horin The Wind Has Risen -lyhyttarinan pohjalta tehty teos kertoo osin fiktiivisen elämäkerran japanilaisesta insinööristä, Jiro Horikoshista, joka tunnetaan parhaiten toisen maailmansodan aikaisena lentokonesuunnittelijana ja muun muassa Mitsubishi A6M Zero -hävittäjästä.
Miyazakin samannimisen mangan pohjalta rakennettu sovitus ei ole silti niinkään elämäkertaelokuva kuin vapaamuotoisempi ylistys unelmille, elon kauneudelle ja insinööritaidolle. Tuuli nousee on myös omalla tavallaan jatkumoa Ikarosin myytille ja kuvaa samaan tapaan myös kolikon rumempaa kääntöpuolta. Lentokoneet ovat aerodynaamisia taideteoksia, jotka antavat ihmisille kuvitteelliset siivet, mutta ne ovat yhtäältä – kuten kaikki teknologiset ihmeet – myös tuhon ja kaaoksen välineitä.
Tuuli nousee onkin herättänyt keskustelua ja kritiikkiä aihepiirinsä vuoksi. Lukemattomista ihmisuhreista vastanneiden Zero-hävittäjien ylistyslaulu on aiheuttanut etenkin japanilaisten keskuudessa närkästystä, mutta pasifistina tunnettu Miyazaki ei nosta esille varsinaisesti itse koneita, vaan niiden takana vallinnutta ajatusmaailmaa. Itse teknologian sijaan elokuva kuvaa kauneutta niiden taustalla; halua saavuttaa jotain mahdottomalta tuntuvaa.
Elokuva ei kuitenkaan kaihda synkempiä säikeitä, mutta jättää esimerkiksi kuolonuhrit hyvin abstraktille tasolle. Muiden Studio Ghibli -teosten tapaan Tuuli nousee on tunnelmaltaan enemmänkin hyväntuulinen ja paikoin maaginen, mutta se muistuttaa kerronnaltaan enemmän studion varhaistuotanto Tulikärpästen hautaa kuin Ghiblin yleismaailmallisesti tunnetumpia elokuvia. Vaikka samaan musertavaan synkkyyteen ei mennäkään, on Tuuli nousee selkeästi varttuneemmalle väelle suunnattua proosaa. Siitäkin huolimatta, että lähes kaikki tehosteäänet ovat ihmishuulien luomaa – tästä syntyy elokuvan maagisuus.
Kerronnallisesti tämän temaattinen kahtiajako etenee niin ikään kahdella tasolla. Yhtäältä Horikoshi pyrkii tavoittamaan unelmansa takapajuisen Japanin resursseilla. Vierailut teknisesti paljon ylivertaisemmilla saksalaistehtailla ruokkivat mielikuvitusta ja rakkautta, vaikka alitajunnallisella tasolla hän tietää, että kauneus vääristyy lopulta tahtomattaan rumuudeksi. Onko kyseessä silloin siltikään tekijän vai ainoastaan loppukäyttäjän vika?
Toisaalta elokuva tarkastelee rakkautta myös inhimillisemmällä tasolla Horikoshin ja Naoko Satomin kautta. Elokuvan tematiikkaa tukien kaksikon välinen suhde lainaa samasta lähteestä, ja tarkastelee parantumattomasta tuberkuloosista kärsivän Satomin kautta elämän kauneuden ja sen vääjäämättömän rumuuden, kuoleman, vastakohtaa. Kumpaakaan ei voi olla ilman toista.
Tuuli nousee on Miyazakille tyypillisen monitasoinen elokuva kauneudesta, unelmista ja elämästä sekä niiden turmeltumisesta.