Tulen morsian

Suomen historiaa ennen 1900-luvun taitetta on harvemmin kuvattu elokuvissa, ja vielä harvinaisempana ilmiönä kotimaiseen tuotantoon ovat eksyneet maamme noitavainot 1600-luvun puolivälissä. Molemmat kohdat saavat ruksinsa Saara Cantellin uutuuselokuvassa Tulen morsian, joka kuvaa länsieurooppalaisten noitavainojen rantautumista vuoden 1666 Ahvenanmaalle, silloisen Ruotsin valtakuntaan.

Leena Virtasen ja Cantellin yhdessä työstämä käsikirjoitus perustuu ensiksi mainitun tietokirjaan, jonka pohjalta valkokankaalle loihditaan monisyinen ajankuva 1600-luvun Suomesta. Muutoksen kouriin joutuvaa eloa avataan pääasiallisesti nuoren Annan (Tuulia Eloranta) silmin, kun Ahvenanmaalle saapuu uusi kihlakunnantuomari Psilander (Magnus Krepper) tehtävänään puhdistaa kyläläiset näiden pakanallisista tavoista. Sivistyksen alle kätkeytyy kuitenkin laaja kirjo eri motiiveja vainoille.

Tulen morsian on maailmansa omassa rauhassaan rakentava draama, joka kätkee allensa niin intohimon, sorron, vallanhimon, mustasukkaisuuden kuin katumuksen tunteita. Cantell luo taidokkaasti miljöön, jonka eri osa-alueita käsitellään kuin vaivihkaa yhteisen kokonaiskuvan luomiseksi, ja jossa monet sivutarinat ovat keskeinen osa suurempaa tematiikkaa; sivistyksen valoa kestämätöntä kääntöpuolta. Vaikka elokuvan keskiössä onkin Anna, ovat tarinan muut henkilöt aivan yhtä tärkeässä roolissa kuvatessaan muutoksen vaikutuksia yhteiskunnan eri tasoilla, ja etenkin – kuten valitettavasti vielä nykyäänkin – naisten heikossa asemassa siinä.

Historialliset noitavainot kuvataan elokuvassa monenlaisten syiden seurauksena, mutta ennen kaikkea ihmislähtöisinä. Yhtäältä taustalla ovat niin vallitsevan voimatasapainon ylläpitäminen, jossa valtaa pitävät miehet pitävät kiinni etuuksistaan; raiskattu uhri on helppo tuomita noituuteen totuuden salaamiseksi – etenkin liperin tuomalla pyhällä valtuudella. Toisaalta kateus toisen aviomiehestä johtaa yhtä helposti hetken huumassa tehtyyn syytökseen, eivätkä kylähullun tuolloin tunnistamattomat mielenterveydelliset oireet tai pitkään perinteeseen nojautuva rohtohoito näytä sen paremmalta modernin lääketieteen odottaessa vielä satojen vuosien päässä tulevaisuudessa.

Näistä kaikista aspekteista rakentuva maailma on Tulen morsiamen vahvuus, ja vaikka elokuvalla on selkeä inhimillinen päähenkilö, voi taidokkaasti rakennetun ajankuvan nähdä sen todelliseksi päähenkilöksi. Kyseessä on mielenkiintoinen sukellus vähän käsiteltyyn aikakauteen ja aiheeseen, mikä jo itsessään nostaa teoksen kiinnostavaksi. Kun luonnonläheinen kuvaus sekä näyttelijäsuoritukset pääsääntöisesti ovat vielä hyvällä tasolla, on lopputulos pitkästä aikaa erilainen mutta laadukas kotimainen tuotanto, jonka pienet puutteet eivät pysty heikentämään kokonaisuutta.

Tulen morsian on laadukkaasti rakennettu ajankuva 1600-luvun puolivälin Suomesta. Sen monisyinen tarina ei välttämättä liioin ravisuta tunteita, mutta elokuvan yksityiskohtainen ja elävä maailma herättää hahmot ja miljöön täysin toisenlaisella tavalla eloon.