Turisti

Ranskan kauniit alppimaisemat toimivat kehyksenä hiljalleen liitoksistaan purkautuvalle perhedraamalle Ruben Östlundin ohjaustyössä Turisti. Ruotsalaisohjaajan itsensä käsikirjoittama teos seuraa kaksilapsisen perheen lomaeloa, joka saa odottamattoman käänteen, kun hallittu lumivyöry muuttuukin hallitsemattomaksi ja perheenpää Tomas (Johannes Kuhnke) jättää perheensä vaaran hetkellä oman onnen nojaan.

Tapahtumasta käynnistyvä ketju muodostaa Turistin koko ytimen, joka pureutuu miesten ja naisten perinteisinä pidettyihin arvoihin perheen sisällä ja myös sen ulkopuolella. Erityisen terävästi Östlund ryhtyy tarkastelemaan miehen asemaa ja miehuuden käsitettä painolastina, mutta yhtä tarkkanäköisesti ohjaaja ottaa haltuun myös naisnäkökulman selvitellessään sukupuolten välisiä eroavaisuuksia traumaattisesta tilanteesta selviytyäkseen.

Lumivyöry toimiikin ainoastaan katalyyttinä, jonka avulla Östlund pääsee tutustumaan ihmiskäyttäytymisen monenkirjaviin muotoihin. Tomasin ja vaimonsa Ebban (Lisa Loven Kongsli) suurin särö suhteeseen ei synny suoranaisesti ensiksi mainitun perheen hetkellisestä hylkäämisestä, vaan sitä seuranneesta valehtelusta, jolla mies yrittää itsepintaisesti pitää puolensa ja vakuuttaa toisille, ettei jättänyt perhettänsä hätään.

Yksinkertaisen idean kautta ohjaaja pääseekin miehuuden ytimeen perheensä järkähtämättömänä suojelijana, jollaiseksi länsimaalainen kulttuuri edelleen käsitteen maalaa. Ennen kaikkea Östlund keskittyy sen aiheuttamaan painolastiin, joka muodostuu tuon ihanteen ylläpitämisen seurauksena jopa omien arvojensa vastaisesti, mutta hän uskaltaa myös ilkikurisesti ivailla käsitteen suoranaisia naurettavuuksia hienovaraisissa kohtauksissa, jossa miehuus esitellään niin teiniporukan känniuhona kuin naisten ihailun kohteena, jossa matto vedetään alta pian kehun saamisen jälkeen.

Siinä missä Turistin mieskuva on järkähtämätön ja hiljainen perheenpää, nähdään nainen miltei tämän täydellisenä vastakohtana. Sisäänpäin suuntautuneen, oman pään sisällä prosessoidun tulkinnan sijaan Ebba etsii vastauksia kysymyksiin toisilta ja peilaa kokemaansa näiden kautta. Östlund ei tosin anna armoa elokuvansa naistulkillekaan, vaan asettaa tämän yhtälailla kyseenalaiseen valoon repiessään miehensä henkisesti rikki vieraiden edessä paljastaen tämän pelkuruuden ja perheensä hylkäämisen – toisin sanoen tuhoaa tämän miehuuden tai sen esillä olevan julkikuvan.

Yksittäisten kohtausten kautta elokuvan päähenkilöistä muodostuukin ihailtavan aito, viallinen kuva, jossa on niin hyviä kuin huonoja puolia. Hahmojen teot eivät monelta osin ole millään tavalla hyväksyttäviä tai edes pidettäviä, mutta niiden taustalla on selkeät syyt, joihin voi helposti samaistua. Östlund ei myöskään asetu kummankaan puolelle vasta kuin aivan viime metreillä, mikä tuntuu kaikkeen aiempaan verrattuna halpamaiselta ja väärältä ratkaisulta; katsojan oman tulkinnan sijaan elokuva näyttää riidan tarpeettoman voittajan selkeästi ja käsittelemiään teemoja alleviivaten. Ratkaisu jää jopa mahdollisesta itsetietoisuudestaan huolimatta täysin tarpeettomaksi.

Lomailevan pariskunnan kärjistyvää kriisiä seurataan kuvaaja Fredrik Wenzelin johdolla pitkillä, rauhallisilla otoksilla, jotka vahvistavat tilanteiden ilmassa värisevää kireyttä. Epämukavat hetket tuntuvat toisinaan kestävän kuin ikuisuuden, mikä saa myös katsojan tuntemaan itsensä vaivaantuneeksi kolmanneksi pyöräksi keskellä kaveripariskunnan riitaa. Valitettavasti samaa seesteistä kuvakerrontaa hyödynnetään myös runsaasti ranskalaisia alppimaisemia kuvatessa, eivätkä pitkät maalailevat otokset luonnonkauneudestaan huolimatta tuo elokuvaan mitään varsinaista sisältöä.

Turisti on mielenkiintoinen draama miehen ja naisen sekä perheen perinteisten arvojen ja odotusten relevanttiudesta nykyaikana. Maltillinen kerronta tukee kohtausten epämukavuutta ja antaa tilaa hengittää, mutta toisinaan maalailevia otoksia on vähän liiaksi asti.