MEDIA
Studio Ghibli avaa ovensa kaikkein pyhimpään Mami Sunadan dokumentissa Unten ja hulluuden valtakunta. Ikimuistoisista elokuvistaan tunnettu studio on antanut kuvausryhmälle täysin vapaan pääsyn salamyhkäisyydestä tunnetun yhtiön tiloihin, joissa vuoden ajan materiaalia tallentaneet kamerat ovat napanneet talteen unohtumattoman siivun arvostettujen tekijöiden arjesta niin työpaikalla kuin sen ulkopuolellakin.
Dokumenttia tosin markkinoidaan hivenen valheellisesti Studio Ghiblin tarinana, sillä kolmikymmenvuotisen studion historiaan perehtymisen sijaan Unten ja hulluuden valtakunta keskittyy ainoastaan Hayao Miyazakin viimeiseksi jääneen Tuuli nousee -elokuvan tuotantoon. Vajaa parituntinen kuljetaankin pääosin Miyazakin seurassa, ja vaikka miehen matkassa tutustutaan niin studion työskentelymetodeihin kuin leppoisaan ilmapiiriin, tuntuisi dokumentti oikeammalta itse Tuuli nousee -elokuvan levyjulkaisun kylkiäisenä.
Rajatusta näkökulmasta huolimatta Unten ja hulluuden valtakunta on mielenkiintoinen kurkistus kehutun animaatiostudion ovien taakse. Työntekijöiden arjessa matkaava kamera seuraa keskusteluja niin suunnittelupalavereissa, esiin nousseita huolia tuottajan kanssa auton kyydissä kuin animaattoreiden mietteitä studion ja Miyazakin alaisuudessa työskentelystä. Keskustelun tasosta ja rehellisyydestä ei ainakaan käy ilmi, että asioita pyrittäisiin sensuroimaan, vaan studion paikoin tiukastakin kulttuurista kerrotaan suhteellisen avoimesti.
Studion tuotantoon tai edes Tuuli nousee -elokuvan kehitykseen ei sen sijaan juurikaan uppouduta, vaan dokumentti keskittyy enemmänkin yleisen ilmapiirin maalaamiseen. Toki aina toisinaan mietitään sopivaa ääninäyttelijää päärooliin tai tuskaillaan Zero-hävittäjän muotoilun ja liikkeen sulavuutta Miyazakille ominaisen pikkutarkkaan tapaan, mutta nämä hetket nousevat lähinnä hetkellisiksi poikkeuksiksi. Samaan tapaan dokumentin kohtausten välistä on luettavissa toisinaan myös hieman syvempää suunnittelufilosofiaa, jotka koskettavat niin studion realismiin kuin taianomaisuuteenkin pyrkivää kerrontaa.
Maagisuus ja arki sulautuvatkin parhaiten yhteen 74-vuotiaan Miyazakin seurassa. Työnarkomaaniksi tituleerattava ikoni nähdään vain harvoin työpaikalla tekemässä jotain muuta kuin käsillä olevaa animaatiota, mutta moniosaajana herra tarjoaa kameralle jatkuvaa kommenttia niin itsestään, tuotannosta kuin elämänkatsomuksestaan samalla piirtäen edessä olevaa luomustaan. Legendan mielen sisälle pääseminen on lähes haltioittava kokemus, ja parhaan esimerkin niin Miyazakin kuin Studio Ghiblin tuotannosta saadaan, kun tämä pyytää kuvaajan luoksensa ikkunan ääreen ja ryhtyy kuvailemaan taianomaista visiotaan osoittaen ympärillä näkyviä rakennuksia, napaten niistä yksityiskohtia ja sitoen ne osaksi omaa päässään olevaa kerrontaa. Taikuutta on kaikkialla, kun antaa sille vain luvan näkyä.
Unten ja hulluuden valtakunta ei ole mainospuheiden dokumentti Ghiblin tarinasta, vaan se keskittyy enemmänkin Tuuli nousee -elokuvan tuotantoon. Valitettavan rajatusta näkökulmasta huolimatta kyseessä on silti mielenkiintoinen tutustumisreissu maailmankuuluun studioon.
TEKNISET TIEDOT
Julkaisun kuva piirtää terävän kuvan niin studion toimitiloista kuin sitä asuttavista henkilöistä. Värisävyt ovat niin ikään luonnollisuuteen kallellaan ja toistuvat virheittä. Kokonaisuus on kauttaaltaan onnistunut.
Dolby Digital 5.1 -miksaus ei tarjoa kummoista kuunteluelämystä, mutta se toistaa dokumentille tärkeimmän dialogin selkeästi ja terävästi. Tilaerottelua hyödynnetään jossain määrin niin musiikin kuin taustahälyn osalta, mutta se ei lopulta tuo dokumenttiin mitään lisäarvoa.