ARVOSANA
MEDIA
Tudorsin takana ollut Michael Hirst jatkaa historiallisten aiheiden parissa Historyn uutukaissarjassa Viikingit. Pohjoismaiden tarustosta ja historiasta kerrontansa lainaava teos seuraa myyttisen Ragnar Lothbrokin ja tämän viikinkiveljesten ja -sisarusten urotekoja sekä kulttuurien yhteentörmäyksiä 700-luvun päätteeksi käynnistyneeseen viikinkiaikaan, jossa toisistaan mittaa ottivat pakanalliset skandinaavit ja läntisen kulttuurin kristityt.
Ensimmäinen kausi käynnistyy viikinkiajan alkuna pidetyn Lindisfarnen luostarin ryöstöllä vuonna 793. Sarjan fiktiossa ryöstöretkeä johtaa Travis Fimmelin esittämä Ragnar, kunnianhimoinen viikinkisoturi ja maanviljelijä, jolle perinteisemmät kohteet idässä ovat kannattamaton jäänne menneisyydestä. Uusia alueita ja aiempaa suurempia rikkauksia haikaileva soturi nouseekin tahtomattaan silmätikuksi paikalliselle jaarlille (Gabriel Byrne), joka näkee uhmakkaassa nousukkaassa uhan omalle hallinnolleen.
Kaksikon välinen valtataistelu kuljettaa rinnallaan kuitenkin paljon suurempaa – ja mielenkiintoisempaa – kokonaisuutta, jonka avulla tekijät tutustuttavat katsojat syvällisemmin pohjoismaiseen viikinkikulttuuriin. Ragnarin ja Haraldsonin keskinäinen kitka ei nähdä sarjassa vain kahden suurmiehen välisenä nokitteluna, vaan myös paikalleen jämähtäneen tradition ja uraauurtavan pioneerihengen välisenä taisteluna. Ensimmäiset jaksot siunaavatkin paljon aikaa Ragnarin uudenlaisiin navigointivälineisiin ja laivanrakennustekniikoihin, joiden avulla kaukaiset ryöstöretket läpi avomeren ovat ylipäätään mahdollisia.
Perinteet, uskomukset ja kulttuuri ovatkin vahvasti läsnä sarjan kerronnassa, johon mielenkiintoisen lisävärin antaa ryöstön kohteiksi joutuvat kristityt. Lindisfarnen onnistuneen retken seurauksena viikinkieloon saapuu Ragnarin orjana maailmaa nähnyt pappi Athelstan (George Blagden), jonka kautta tekijät saavat teokseensa myös nykykatsojille lähestyttävämmän kristillisen kulttuurin peilattavaksi. Uskonto nouseekin suureen osaan ensimmäisellä kaudella, ja käsikirjoitus onnistuu hyödyntämään hienosti näiden kahden eroavaisuuksia sekä ennen kaikkea niiden samankaltaisuutta kuvatessaan 700-luvun lopun maailmankuvaa molempien uskontojen kautta.
Mahdollisimman autenttiseen visioon pyrkiminen tarkoittaa onneksi aavistuksen draamavetoisempaa rakennetta kokonaisuuden kannalta. Ryöstöretkiä, brutaalia toimintaa ja väkivaltaa on kyllä tarjolla läpi kauden, mutta ruutuajasta enemmistö siunataan silti viikinkikulttuurin nyansseille. Fiktiota tuetaan germaanisella mytologialla, jonka jumalat Odinista Freijaan kulkevat jossain määrin myös päähenkilöiden rinnalla kauden edetessä. Jumalten ruumiillistumien sijaan heidät ja heidän voima kuvataan tosin osana uskomuksia, mikä jälleen vain vahvistaa ajankuvan aitoutta; yliluonnollisuuteen ei sorruta muutoin kuin hahmojen omissa kuvitelmissa ja enteissä.
Kirjavaa viikinkipotrettia edustaa joukko pohjoismaalaisia ja britannialaisia näyttelijöitä, jotka herättävät reilun vuosituhannen takaiset roolihahmonsa kunniakkaasti eloon. Australialainen Fimmel marssittaa sinisilmäisen päähenkilönsä läpi mallikkaasti niin perheenisänä, pelottomana soturina kuin neuvokkaana strategina, joka saa yhdenvertaista tukea niin veljensä varjoon jäävältä Rollolta (Clive Standen) kuin kilpineito Lagerthalta (Katheryn Winnick). Hänen kujeilevana luottomiehenä nähtävä Floki nousee myös Gustaf Skarsgårdin esittämänä mieleenpainuvasti esille, ja hahmoon on eittämättä kirjoitettu pieni siivu Loki-jumalan ilkikurista persoonaa.
Yksittäisiä suorituksia suurempaan osaan nousevat kuitenkin niin mies- kuin naisroolien esittäminen keskenään tasapuolisina, kuten ajankuvalle kuului. Vaikka sarjan selkeät pääroolit ovatkin miespainotteisia, on tuotannon naisrooleihin panostettu myös aivan yhtä paljon, eikä heitä nähdä vain avuttomina neitoina kotonaan, vaan miesten kanssa tasaväkisinä ja paikoin jopa etevämpinä taistelijoina ja juonittelijoina. Lagerthan ohella näkyvään rooliin ensimmäisellä kaudella nousee myös jaarli Haraldsonin vaimo Siggy (Jessalyn Gilsig), joka näyttäisi olevan todellinen vallanpitäjä miehensä takana.
Viikinkien ensimmäinen kausi käynnistyy lupaavasti esitellessään kuvaamansa kulttuurin traditioita ja uskomuksia vakuuttavaan fiktioon puettuina. Toiminnaltaan maltillinen ja dramaturgiaan keskittyvä sarja viehättääkin nimenomaan autenttisuutensa ja monisyisyytensä osalta, mikä kestää toivottavasti myös ensimmäisen kauden jälkeen.