MEDIA
Yhdysvaltain talouskriisin jälkeinen kolkko maailmankuva on ollut sittemmin näyttämönä jo lukuisille elokuville. Katras täydentyy Scott Cooperin Rautakaupungilla, jossa viimeisiä päiviään elävän kaivoskaupungin hiljainen elämänmeno toimii todistajana suorasukaiselle mutta rytmitykseltään miljöön seesteisyyden kaappaavalle kostorainalle.
Cooperin ja Brad Ingelsbyn käsikirjoituksen keskiössä ovat elämää nähneet Bazen veljekset. Sodan karaisema nuorimmaisen (Casey Affleck) ajautuessa laittomia nyrkkeilyotteluita järjestävän Harlanin (Woody Harrelson) paikkeille ja kadoten mystisesti, päätyy isoveli Russell (Christian Bale) jättämään kaiken taakseen selvittääkseen pikkuveljensä kohtalon.
Vaikka Rautakaupunki on pohjimmiltaan perinteinen kostoraina, on se kuvaamansa kaupungin tapaan jämähtänyt oman verkkaisen ja katoavan aikakuplansa sisään. Käsikirjoitus seuraa henkilöhahmojensa menoja ja tekoja rauhalliseen tahtiin, eikä se ole kiinnostunut niinkään koston lopputuloksesta vaan siihen johtavista syistä. Hidastempoisuus ei tarkoita silti toimimattomuutta. Elokuvan päähenkilöt ovat aivan yhtä päättäväisiä kuin näiden hektisemmät kollegansakin, mutta suoran toiminnan sijaan he käyttävät järkeä.
Poikkeavasta kerrontatavastaan huolimatta elokuva ei tuo genrensä tunteville mitään uutta, vaan samat ikiaikaiset konventiot on vain venytetty aiempaa pidempikestoisiksi. Henkilöhahmoissa on onneksi särmää, ja osaavat näyttelijäsuoritukset antavat heille entistä enemmän eloa. Hahmokeskeisenä tragediana Rautakaupunki onkin perin onnistunut teos, vaikka jää sisällöltään kovin ontoksi.
Maukasta ulkoista kuorta ruokkii entisestään Masanobu Takayanagin kuvaus, joka maalaa uinuvan kaupungin upein sivellyksin ruudulle. Valtavan sulattamon varjossa kituuttelevan yhteisön miljöö tarjoaa vakuuttavaa kuvastoa ruosteisista metallijättiläisistä sekä vehreän luonnon takaisinvaltaamista kaduista. Visuaalisuus tukee jossain määrin myös elokuvan tematiikkaa rinnastamalla luonnon vapauden – ja vaarallisuuden – sekä turvallisen mutta tukahduttavan sivistyksen, joiden ristiriidassa tarinan päähenkilöt taivaltavat.
Rautakaupunki on kaunis, hahmovetoinen draama, jonka ulkoiset puitteet eivät valitettavasti pelasta elokuvaa sen sisäiseltä tyhjyydeltä.
TEKNISET TIEDOT
Tekijöiden toimesta hyvin tummanpuhuvaksi jätetty visuaalisuus on siirretty uskollisesti levylle. Syvät mustat uhkuvat erinomaisesti läpi elokuvan, mutta toisinaan tarkoituksella valaisemattomaksi jätetyt kohtaukset uhkaavat kadota ylitsevuotavan tummuuden alle. Muutoin kuvan terävyys ja värisävyt ovat ensiluokkaista jälkeä.
DTS-HD MA 5.1 -miksaus hoitaa yllättävän elävän äänimaailman upein nyanssein. Tilaerottelu puskee aktiivisesti pieniä elementtejä luodakseen immersiivisen kuuntelutilan, ja yksittäiset tehosteet toistuvat selkeästi läpi elokuvan. Etenkin toimintakohtausten aikana tehosteskaala on upean laaja ja todentuntuinen.
Lisämateriaalipuoli koostuu pikaisesta katsauksesta elokuvan tuotantoon. Kolmiminuuttinen Inspiration tarkastelee idean alkulähteitä ja niiden tuomista valkokankaalle, kun taas reilu kuusi minuuttia kestävä Scott Cooper on nimensä mukaisesti siunattu tuotannon ohjaajalle ja käsikirjoittajalle. Creating the Fight Scenes seuraa toimintakohtausten koreografiointia, ja The Music of Out of the Furnace sukeltaa kymmenminuuttisen kestonsa osalta elokuvan sävellysten saloihin.