12 Years a Slave

Tositapahtumiin perustuva 12 Years a Slave jatkaa ohjaaja Steve McQueenin vakuuttavaa katalogia. John Ridleyn käsikirjoitus pohjautuu Solomon Northupin vuonna 1853 julkaistuun samannimiseen omaelämäkertaan, joka kronikoi vapaaksi kansalaiseksi syntyneen Northupin kidnappauksen ja sitä seuranneen 12-vuotisen orjuuden Yhdysvaltojen eteläisillä plantaaseilla.

Raadollisista elokuvistaan tunnettu McQueen ei höllennä tahtiaan tarttuessaan edelleen monille varsin kipeään aiheeseen, eikä ohjaajalla ole edes aikomusta peitellä orjuuden aiheuttamia syviä haavoja. Amerikan kulttuuria leimaava ajanjakso esitetään 12 Years a Slavessa koko karuudessaan mykistävän vastenmielisenä instituutiona, jonka ainoana perintönä maailmaan on jäänyt häpeä ihmiskuntaa kohtaan.

Ridley sovittaa Northupin muistelmat valkokankaalle kuitenkin ilman syyttävää sormea ja esittää ajanjakson sellaisena kuin se todellisuudessa olikin: moraalittomana kapitalismina, jossa omaisuuteen lukeutuivat rahan ohella myös ihmiset. Elokuvan esittämät henkilöt ovat kaikki yhtälailla tämän koneiston orjia, vaikkakin osa selkeästi paremmin rasvatussa asemassa kuin muut. 12 Years a Slavesta puuttuukin selkeä hyvä-paha-asetelma, mikä tekee kaikesta niin monin verroin todentuntuisemman ja siten kauhistuttavamman.

Vaikka elokuva käsitteleekin ainoastaan orjuutta – joka sellaisenaan on nykyään onneksi jo lievempi ilmiö – ei vastaavaa ihmisten tahallista välinpitämättömyyttä ja silmien ummistamista ole vaikea yhdistää nykypäivän mentaliteettiin. Tarkasteltiin sitten maailmanlaajuista tarmoa esimerkiksi köyhien aseman tai eriarvoisuuden parantamiseksi, on vallitseva konsensus lähes järjestään oman napansa turvaaminen ja katsekontaktin välttäminen – aivan kuten elokuvassakin.

12 Years a Slave onkin monin paikoin tukahduttavan raskasta seurattavaa, eikä ainoastaan sen takana lymyilevän painolastinsa vuoksi. Kuvaaja Sean Bobbitin visuaalisesti häikäisevät sommitelmat kehystävät Steve McQueenin pelottoman vision upein säikein valkokankaalle, mikä herättää katsojassa samanlaista ristiriitaisuutta kuin Terrence Malickin mestariteos Veteen piirretty viiva, jossa yhtälailla luonnon kauneus peilattiin osana ihmiskunnan sivistymätöntä rumuutta. 12 Years A Slavessa tapahtumapaikkana on vain Louisianan kauniit rämeet ja puuvillapellot orjuuden ympärillä.

Visuaalisuuden lataama väkevyys todistuu ennen kaikkea niissä lukuisissa kohtauksissa, jossa McQueen antaa kameransa vain taltioida tapahtumia. Northupin pyristely hirttosolmun jatkeena tuntuu katsojasta kestävän valehtelematta ikuisuuksia, ja kohtauksen tehoa vain korostetaan, kun taustalla ihmiset jatkavat samaan aikaan normaalia eloansa yrittämättäkään auttaa. Toisaalla kamera viedään suoraan näyttelijöiden iholle, jolloin öinen raiskauskohtaus saa katsojankin tuntemaan osalliseksi tapahtumaan. Yhtaikaa uskomattoman kauniit ja kauhistuttavat otokset syöpyvät väen väkisin mieleen ja jäävät kummittelemaan vielä pitkäksi aikaa elokuvan päätyttyä.

Vapautensa menettävän Solomon Northupin raskaassa roolissa nähdään Chiwetel Ejiofor, joka ottaa hahmonsa haltuun mestarillisin elkein. 12 Years a Slaven yksi kantavista teemoista on selviytymisen ja elämisen välinen ristiriita, jonka näyttelijä onnistuu kuvastamaan koskettavin vedoin niissä lukuisissa kohtauksissa, joissa hetkellinen pyrkimys elää vapaana miehenä – pako – vaihtuukin silmänräpäyksessä selviytymiseen ja tarttumiseen omistajan ruoskan varteen oman henkensä pitimiksi.

Vakuuttava pääosatulkki saa rinnallensa eturivin kermasta koostuvan kaartin, jonka pienemmissä mutta ikimuistoisissa rooleissa nähdään muun muassa Benedict Cumberbatch, Paul Giamatti ja Paul Dano. Ohjaajan vakionäyttelijä Michael Fassbender todistaa jälleen oman kokonaisvaltaisen antaumuksensa viinaan ja orjiinsa menevänä plantaasinomistajana. Miehen käsittelyssä ristiriitaisten tunteidensa repimä ja äkkiarvaamaton Edwin Epps on sysimustan pahiksen sijaan monisyisempi, vallitsevasta instituutiosta täysin siemauksin nauttiva karaktääri, joka saa hahmon tuntumaan vain aiempaa julmemmalta. Eikä Sarah Paulsonin rouva Epps hohka juuri sen enempää lämpöä.

12 Years a Slave on raskas ja paikoin suorastaan vastenmielisen raadollinen mestariteos, jonka jättämä pahanolontunne jatkuu vielä pitkään kokemuksen päätyttyä.