MEDIA
11-vuotiaan Oliverin (Esa Nikkilä) vanhemmat kuolevat auto-onnettomuudessa jättäen pojan orvoksi. Äkillisen menetyksen traumatisoimana Oliver ei suostu kuitenkaan hyväksymään asiaa, vaan ryhtyy pakkomielteisesti tutkimaan onnettomuuden syytä. Samassa yhteydessä hän törmää Joonakseen (Kari Hietalahti) sekä pienteatteripitäjiin Jaakkoon (Esko Salminen) ja Rafuun (Sulevi Peltola), joista muodostuu nopeasti pojan keino siirtää ajatuksensa toisaalle.
Pitkän uran televisiopuolella taittaneen Juha Lehtolan esikoisteos Aikuisten poika on elämänmyönteinen tarina menetyksestä ja totuuden etsimisestä. Lehtolan itsensä käsikirjoittama teos seuraa paitsi Oliverin selviytymiskeinoja traagisesta järkytyksestä, myös Joonaksen koettelemuksia rakkauselämässä kolmiodraaman kolmantena pyöränä. Kummallekin on yhteistä perimmäisen totuuden kieltäminen ja turvautuminen tekosyihin tai hatariin oljenkorsiin.
Elokuvan suurin ongelma on kuitenkin teennäisyys, joka vaivaa niin Oliverin ja Joonaksen välistä ystävyyttä kuin oikeastaan koko elokuvaa. Toisinaan Aikuisten pojan pienissä hetkissä on aidon vilpittömiä tunteita, mutta enimmäkseen henkilöt mesoavat, muuttavat mieltään ja käyttäytyvät kaiken kaikkiaan niin ristiriitaisesti, ettei heistä saa minkäänlaista otetta tai samaistumispintaa. Etenkin Joonaksen suhde Oliveriin tuntuu muuttuvan hetken mielijohteesta käsikirjoittajan lakien mukaan sopiakseen sen hetkiseen kerronnalliseen muottiin, eikä mihinkään hahmon kannalta järkevään syyhyn.
Lisäksi elokuvalta puuttuu kokonaan identiteetti. Menetyksestä selviytymisen rinnalla kerronnassa tarkastellaan kolmiodraamaa, täysin merkityksettömäksi jäävää pienteatteritoimintaa, Oliverin ja Joonaksen välille muodostuvaa isä-poika-suhdetta sekä lähisukulaisten huolta vanhempansa menettänyt lasta kohtaan. Eri sivujuonteiden seassa elokuvan lopullinen sanoma jää hämäräksi, eikä tekijän haluamaa kasvua ole koettu. Hahmojen ja sitä myötä itse elokuvan kohtalot jäävät yhdentekeviksi.
Aikuisten poika on heittelevällä kerronnalla varustettu draama tärkeästä aiheesta, mutta se ei onnistu kohdentamaan tarkoitustaan selkeään kohteeseen, vaan rönsyilee ympäriinsä.