Bling Ring, The

Sofia Coppola suuntaa uusimmassa ohjaustyössään kameransa nykyistä television valtaamaa kulttuuriamme kohtaan. Tositapahtumiin perustuva The Bling Ring viiltää auki yhteiskunnan, jossa koulujen sijaan tulevaisuuden toivojemme kasvatuksen hoitavat tositeevee, julkkikset ja purkillinen reseptilääkkeitä. Ja sitten ihmetellään, mikä meni vikaan.

Toki The Bling Ring on vain pieni siivu nykyisestä yhteiskunnastamme, ja sellaisenaan hyvin pitkälti vain rapakon takaista villitystä. Suuren maan toiminta on kuitenkin jo rantautunut täkäläiseen kulttuuriin jenkkilän kansallistuotteen, televisioviihteen, myötä, eikä auttamattoman vanhentunut länsimainen koulutusjärjestelmä auta helposti omaksuttavan informaatiotulvan estämisessä.

Elokuvan keskiössä oleva viisihenkinen rötösjengi ”bling ring” ei missään tapauksessa edusta nuorten enemmistöä, mutta heidän todellisuudesta täysin irrallaan oleva elämänkuva hengittää täsmälleen samaa ilmaa kuin nyky-yhteiskuntamme supermallien määrittelemä naiskuva tai työtä karttavien julkkisten ihannointi. Coppolan kohteena on juuri tämän mediakoulun syövyttämät tapaongelmaiset nuorukaiset, joiden auttamattoman pihalla olevat vanhemmat ruokkivat entisestään lastensa välinpitämätöntä asennetta muuta maailmaa kohtaan.  Heille merkkituotteet ja kuuluisuus ovat tavoiteltavia asioita vain, koska niitä hakevat myös television langanlaihat julkkikset.

Kuvaajana ohjaaja onnistuu tavoittamaan ajan hengen pelottavan tarkasti. Teinien tyhjänpäiväinen lätinä ja yökerhoissa notkuilu visualisoidaan paikoin lumoavan kaunein otoksin, joita tuetaan asiaankuuluvan vetävillä mutta radiosoiton ulkopuolelle jäävillä popbiiseillä. Omalla tavallaan elokuvan trendikäs audiovisuaalisuus ainoastaan korostaa päähenkilöittensä pinnallisuutta, mutta ainoastaan positiivisessa mielessä.

Viettelevän ulkoasun vastapainoksi elokuvan sisällöllinen anti jää sen sijaan kuvaamiensa päähenkilöiden tapaan sisällöltään tyhjäksi. Coppola ei saarnaa, esitä kysymyksiä tai luo jännitystä, vaan tyytyy puhtaasti esittämään todellisuuden sellaisenaan. Ratkaisu ei toimi kerronnallisesti, vaikka puolitoistatuntinen menee suhteellisen viihteellisissä merkeissä. Käsikirjoitus onnistuu herättämään vastakaikua vasta aivan viime minuuteilla suunnatessaan kritiikkinsä televisioitua kulttuuriamme kohtaan, kun kiinnijääneet nuorukaiset eivät vieläkään tajua tilanteensa vakavuutta: katumuksen sijaan he hyödyntävät saamaansa negatiivista julkisuutta mainostaakseen itseään haastatteluohjelmissa.

The Bling Ring on tarkka nykykulttuurin ajankuva, joka esittämiensä henkilöiden tapaan jää kuitenkin sisällöltään tyhjäksi. Coppolalla on eittämättä silmää havainnointiin, muttei uskallusta sen kritisoimiseen.