MEDIA
Aki Kaurismäen lama-ajan kuvaus I Hired a Contract Killer on tragikoominen kertomus elämänmuutoksista ja selviytymisestä. Aikakautensa tulkiksi joutuu Henri Boulanger (Jean-Pierre Léaud), jonka 15 vuotta kestänyt työura päättyy toimimattomaan kultakelloon ja yksinäisyyteen. Masentuneena mies päättää lopettaa elonsa ja palkkaa tehtävään ammattitappajan, vaan miltei heti sopimuksen tehtyään mies löytää jälleen elämänjanonsa rakastuessaan kiertävään kukkakauppiaaseen.
I Hired a Contract Killer on tunnelmaltaan ehtaa Kaurismäkeä. Lama-ajan kurjuus korostuu entisestään ohjaajalle tyypillisen pelkistetyssä kuvauksessa, jossa viipyvät katseet ja vähäinen dialogi puhuu todemmin kuin sanat itse. Arjen mitättömyys ja päähenkilön tunteman masennuksen pystyy suorastaan aistimaan.
Ikuisena humoristina Kaurismäki löytää tosin valoa synkkyydestäkin. Aitoon deadpan-tyyliin komiikka on maltillista, miltei salakavalaa, mutta se keventää tunnelmaa juuri sopivasti. Hyvänä esimerkkinä alun kohtaus, jossa itsemurhaa yrittävä Boulanger työntää päänsä kaasu-uuniin, mutta joutuu luopumaan aikeesta, kun kaupunkiin iskee samaan aikaan kaasulakko.
Sama epäreiluus jatkuu oikeastaan läpi elokuvan ja on osa sen kieroa tematiikkaa. Täysissä sielun voimissa oleva päähenkilö haluaa kuolla, kun taas palkattu ammattitappaja sairastaa syöpää ja tahtoo elää. Yhtäältä elämänjanonsa takaisin saava Boulanger koittaa perua sopimuksen, mutta huomaa alkuperäisen kohtaamispaikan olevan lanattuna maan tasalle. Koko touhu muistuttaa perisuomalaista ajatusmaailmaa, jossa kaikki on huonosti – tai tulee vähintään menemään päin honkia – optimistisimmillaankin. Vaan kaikesta huolimatta kuljemme sisukkaasti eteenpäin.
I Hired a Contract Killer on suomalaisen mentaliteetin kiteyttävä tragikoominen pienteos, jonka omaperäisyydestä vastaa kansakuntamme oma auteur, Aki Kaurismäki.
TEKNISET TIEDOT
Teräväpiirtosiirto tuo kuvaan terävyyttä ja värikkyyttä. Laadullisesti taso heittelehtii pitkin elokuvaa. Kohina hioo kuvasta eheimmän tarkkuuden pois ja mustan taso voisi olla hivenen syvempi, mutta kokonaisuutena julkaisu on varsin onnistunut.
DTS-HD -monoraita on elävä, häiriötön ja kauttaaltaan laadukas. Alkuperäistä äänimaailma kunnioittava miksaus toistuu selkeänä ja laajalta alueelta.