ARVOSANA
MEDIA
Mika Kaurismäen uusin ohjaustyö Elämältä kaiken sain on elämänmakuinen draamakomedia yhden uusioperheen elosta, joka keskittyy ränsistyneen kotitalon remontin ympärille. Kolmen eri sukupolven ja viiden ihmisen kautta tarinaansa purkava kerronta jää kuitenkin perin päämäärättömäksi siivuksi ihmiseloa, vaikka sen harmiton ote jaksaakin viihdyttää.
Armi Toivanen esittää Tiinaa, joka huomattuaan yksin asuvan isänsä Urhon (Vesa-Matti Loiri) tilan päättää muuttaa poikaystävänsä Tomin (Peter Franzén) a tämän tyttären Emilian (Lenita Susi) kanssa isänsä luokse aikeinaan remontoida vanha kotitalo uuteen uskoon. Ensikertalaisten urakointi jättää tosin toivomisen varaa, kunnes tiluksille saapuu Jani Volasen esittämä remonttimies, jonka itsevarmuus ja kädennäppäryys saa Tiinan katsomaan omaa miestänsä (puolison vaihtoa) harkiten.
Kaurismäen ja Sami Keski-Vähälän yhdessä käsikirjoittama Elämältä kaiken sain antaa puheenvuoron kullekin henkilölle, vaikka Tiinan ja Urhon välinen tulehtunut suhde nouseekin näennäisesti muiden ylle. Siitä huolimatta ongelmat esitetään ja ratkotaan muiden hahmojen kautta. Emilia miettii elämän suuria kysymyksiä uuden asuinympäristönsä ainoan kaverin, Urhon, kanssa, kun taas Tiina pohtii elämäänsä uusiksi tunaroivan mutta hyvää tarkoittavan miehensä ja itsevarmuutta uhkuvan remontoijan välillä poukkoillessa.
Kukin henkilö on omalla tavallaan ajautunut omaan kuvitteelliseen umpikujaan, josta ulospääsyn he löytävät ainoastaan toisiin ihmisiin tukeutuen. Elokuvan ongelma on kuitenkin siinä, ettei hahmojen välillä ole oikein minkäänlaista temaattista sidettä, jolloin yhden kysymykset elämästä tuntuvat auttamattoman irrallisilta toisen tuskastuessa mieheensä kesken kauppareissun. Tunnetta ei myöskään auta, että ratkaisu kaikkeen tapahtuu kovin elokuvamaisin keinoin viimeminuuteilla luonnollisen kehityksen sijaan.
Sisällöllisestä päämäärättömyydestään huolimatta Elämältä kaiken sain tarjoaa pinnaltaan silti varsin harmitonta viihdettä. Komedia- ja jännityselementtejä yhdistelevä kerronta onnistuu etenkin ensiksi mainitun osalta pitämään yllä mukavan kevyen ilmapiirin, jota avittaa Franzénin onnistunut roolisuoritus huolettoman pehmoisena avomiehenä ja tämän yritykset remonttiaikeiden parissa.
Elämältä kaiken sain tarjoaa harmitonta viihdettä ytimekkään kotimaisessa paketissa, jonka sisältö jää kuitenkin epämääräisen päämäärättömäksi ja tyhjäksi.