ARVOSANA
MEDIA
Jason Rothenbergin luoma Eloonjääneet jatkaa toisella kaudella ihmiskunnan viimeisten rippeiden eloonjäämistaistelua ydintuhon jälkeisen Maan pinnalla. Teini-ikäisille suunnattu sarja on kausien vaihteessa onnistunut karistamaan pois enimmät lapsuudet, mutta valitettavasti ravistelun yhteydessä ovat kaikonneet myös rakennetta koossa pitäneet tieteiselementit moraalisine teemoineen ja dilemmoineen.
Toinen kausi jatkaa suoraan ensimmäisen räjähtävästi päättäneestä finaalista, jossa Maahan ensimmäisenä lähetetyt sata nuorukaista ottivat yhteen paikallisväestön kanssa ja planeettaa kiertäneen ihmiskodon, Arkin, matka päättyi pakkolaskuun Tellukselle. Ongelmat ovat silti vasta edessäpäin, sillä valtavan tappion kärsineet alkuperäisasukit eivät aio jäädä nuolemaan haavojaan, ja nuorukaiset taiston päätteeksi kaapanneiden Mount Weatherin asukkaiden täydelliseltä vaikuttava yhteiskunta kätkee allensa synkän salaisuuden.
Maahan sijoitetusta miljööstä huolimatta tekijät jatkavat ensimmäisen kauden rinnakkaiskerrontaa, joskin seurattavia juonipolkuja on tuotu kahden sijaan pari lisää. Alkuperäisen satasen jakauduttua kahteen ryhmään tapahtumia tarkastellaan niin Mount Weatheriin kuin vuoristotukikohdan ulkopuolelle jääneiden silmin. Ulkopuoliset joutuvat lisäksi mukautumaan uudenlaiseen johtoon nyt, kun aikuiset ovat jälleen ottaneet ohjat käsiinsä, eikä yhteentörmäyksiltä voida välttyöä. Samaan aikaan määrällisesti muita huomattavasti suurempi paikallisväestö suunnittelee vastaiskua Arkista saapuneita valloittajia vastaan, ja uskon löytänyt entinen kansleri Jaha (Isaiah Washington) johtaa laumaansa kohti myyttistä valojen kaupunkia.
Ja kuten Jahan läsnäolosta Maassa voi jo päätellä, Eloonjääneiden toinen tuotantokausi esittelee heti alkuunsa tekijöiden munattomuuden harventaa pääosakatrastaan. Toki pysyviltä kuolemilta ei ole vältytty – eikä niiltä vältytä myöskään jatkossa – mutta edellisen finaalin dramaattiset lataukset ja uhraukset menettävät kauden alkuun merkityksensä, kun kaikki voivat hyvin tai selviytyvät kuin ihmeenkaupalla jatkamaan tarinaansa. Huijauksella on myös hintansa, sillä se saa katsojan asennoitumaan katsomaansa toisin, eikä hahmojen kohtaloista jaksa välittää. Se on toisen kauden kohdalla erityisen ongelmallista, sillä laajemmat tarinalinjat nojaavat nimenomaan alituiseen kuolemanvaaraan ja -riskiin.
Suurempi menetys on silti sarjaa elävöittäneiden moraalisten ja tieteisfiktioon sidottujen kysymysten parissa kamppailusta luopuminen käytännössä kokonaan, mikä nosti Eloonjääneet vielä ensimmäisellä kaudella potentiaalisten seurattavien joukkoon. Uuden yhteiskunnan muodostamisen, loppuvan hapen kanssa taistelu ja valtataistelu saavatkin siirtyä syrjään, ja näiden tilalla nähdään eri osapuolten välillä kiristyvä konflikti. Kerronnanmuutoksessa ei sinänsä ole vikaa ja rakenne on enimmäkseen perin onnistunut, mutta uniikkiuden kannalta Eloonjääneet ei tarjoa mitään omaperäistä. Kyseessä on vain yksi sarja muiden joukossa, eikä heimojen väliset kiistat tarjoa jännitteen ohella mitään mielekästä.
Muutos voisi olla myös huomattavasti pahempi, jos kausi jatkaisi väkinäisten teinidraamojen ympärillä pyörimistä. Onneksi tekijät ovat ottaneet askeleen aikuismaisempaan suuntaan, eikä kerronta enää keskity kolmiodraamojen luomiseen, parisuhdestatuksesta murehtimiseen tai romanttisten piknik-illallisten järjestämiseen. Toki suhteet muodostavat edelleen ison osan juonikuvioista, mutta ne ovat saaneet rinnalle puhtaan parisuhteilun lisäksi myös heimojen sekä vanhemman ja tämän lapsen välisiä elementtejä.
Ote on muutenkin aiempaa huomattavasti synkempi, mikä perustuu vahvasti kauden laajempaan teemaan siitä, kuinka pitkälle yksilö on valmis menemään pelastaakseen ystävänsä. Tämä pelastusteema on käytännössä läsnä jokaisessa suuremmassa juonikuviossa, hahmokehityksessä ja sivulauseessa. Eivätkä tekijät suoriudu siitä suinkaan kiitettävästi, vaan osa hahmoista käyttäytyy täysin typerryttävästä aiempaan nähden vain, jotta dramaturgista jännitettä saataisiin luotua. Toinen ongelma on siinä, ettei isoimmille dilemmoille anneta aikaa kehittyä, vaan ne kuitataan lähes saman tien niiden ilmaannuttua, mikä jälleen latistaa näiden dramaattisen vaikutuksen.
Eloonjääneet muuttuu toisella kaudella aiempaa aikuismaisemmaksi ja synkemmäksi, mutta valitettavasti muutoksen kouriin ovat joutuneet myös alkujaan viehättäneet moraaliset dilemmatkin. Kerronta itsessään on vahvaa, mutta varsinainen sisältö ei tarjoa enää mitään originellia.